Trawanganin rannalla hevoskärryjä matkustajia vastassa.
Näkymä saarta kiertävällä tiellä.
Saavuimme pikaveneellä Balilta parin tunnin venematkan jälkeen Trawanganille, jossa vastassa oli taas paikallisia bungalowisuosituksineen. Lähdimme seuraamaan yhtä nuorta poikaa, joka lupasi näyttää meille erilaisia vaihtoehtoja. Päädyimme ihan rannassa olevaan bungalowiin, jossa oli parisängyn ja ilmastoinnin lisäksi pieni tv, dvd, jääkaappi ja ulkona oleva kylpyhuone, mikä on saarella todella tyypillistä. Kylpyhuone on joko kokonaan, tai osittain ulkona taivasalla. Hiki tulee helteessä kakalla kykkiessä:) Maksoimme bungalowista n. 30$ yö ja hintaan sisältyi aamiainen. Hyvä diili paitsi että suihkusta tuli vain suolaista vettä. Tämäkin on todella tyypillistä pienellä saarella. Kannattaa olla tarkkana kun vuokraa majoitusta, että huoneessa on tarjolla "fresh water shower". Kun on koko päivän rannalla ja uimassa meressä, tuntuu erikoiselta mennä vielä päivän päätteeksi suolaiseen suihkuun. Iho tuntuu nahkealta. Saarella asuvat ovat toki tähän tottuneet, mutta itse kyllä kaipaa makean veden suihkua.
Ensimmäinen bungalowimajoituksemme.
Kylpyhuone ulkosalla.
Näkymä bungalowin terassilta.
Olimme ensimmäisessä bungalowissa kaksi yötä, jonka jälkeen vaihdoimme toiseen, koska halusimme normaalin suihkun. Uusi majoituksemme neljälle seuraavalle yölle sijaitsi kauempana saaren asutus- ja ravintolakeskittymästä. Bungalowi seisoi korkeilla jaloilla ja sieltä oli oli upea merinäköala. Ja mikä parasta, suihkusta tuli makeaa vettä.
Toinen majoituksemme. Oikeanpuoleinen kolmesta bungalowista.
Näkymiä rannalta.
Kaikilla saarilla toimii nykyään internet, Trawanganilla on kolme nettikahvilaa. Sähköt on vedetty joka paikkaan, mutta sähkökatkon sattuessa vain osalla paikoista on varageneraattorit. Yhtenä iltana kesken pyöräreissun katkesivat sähköt yhtäkkiä, ja täytyy sanoa että tuntui aika hullulta olla pienellä saarella aivan sysipimeässä!
Kissat on asia mihin ei voi olla kiinnittimättä huomioita Gilillä Kissoja on paljon ja ne ovat tosi kovia kerjäämään. Kun menet syömään, tulee jostain yhtäkkiä vähintään pari kissaa viereen mouruamaan. Ja kissat ovat erilaisia kun Suomessa. Lombokin kissoilla on kaikilla lyhyt häntä, osalla ihan mutkainen, ikäänkuin murtuneen näköinen ja osa syntyy kokonaan ilman häntää. Lisäksi kissojen yläruumis on matalammalla kuin takaruumis ja pää on usein todella pieni. Todella erikoisen näköisiä veijareita.
Ihmiset Gilillä ovat huippuystävällisiä. Kaikki paikalliset tervehtivät ja kyselevät kuulumisia. Ensimmäisenä parina päivänä (ennen kuin naama, ja kieltävä vastaus tuli tutuksi) viiden metrin välein joku tarjoaa marihuanaa tai sieniä. Saarella vallitsee ikäänkuin reggaetunnelma ja paikalliset ja varmaan myös monet turistit käyttävät mietoja huumeita.
Huumeet eivät ole Indonesiassa laillisia, mutta Gilin saarilla ei ole poliisia, joten mm. sieniä mainostetaan avoimesti useassa paikassa.
Vietimme saarella aikaa viikon verran ja paljon rennompaa paikkaa on veikea löytää. Päivät makoilimme bambuista tehdyissä "saloissa" ja otimme aurinkoa ja tilasimme paikallisia herkkuja viereisestä ravintolasta. iltaisin söimme rantahiekalla olevissa ravintoloissa ihania kalaherkkuja ja yhtenä iltana kuuntelimme paikallista reggaebandia. Tästä ei loma paljon parane. Trawangan on kieltämättä paratiisi. Varsinkin nyt kun on menossa low season ja saarella on aika vähän turisteja, on tunnelma todella viihtyisä.
Rantaravintoloita.
Bambu "sala" rannalla.
Lapset veneessä.
Paikallinen kalastaja.
Kalastaa voi näinkin. Onkimalla istuen uimarenkaassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti