Saavuttiin Siem Reapiin illalla ja vastassa oli bussilipun myyneen miehen kaveri tuktukilla valmiina viemään meitä etsimään sopiva hotelli. Käytiin katsomassa muutamaa ja päädyttiin sitten vaan yhteen joka oli sopivan lähellä keskustaa. Siem Reap on pieni kaupunki (n. 160 000 asukasta), joka on oikeastaan olemassa vaan Angkorin temppeleiden takia. Siem Reap on tukikohta, josta käsin temppeleitä käydään ihailemassa. Matkaa mm. Angkor Watille (Angkorin suurin yksittäinen temppeli ja edelleen maailman suurin uskonnollinen rakennus) on vain n. 4km. Kaupunki on suppea ja muutamalla pubikadulla sijaitsee suurin osa kivoista ja edullisista ravintoloista ja baareista. Lisäksi kaupungissa on useita eri toreja, joilta voi ostaa matkamuistoja, tuliaisia ja paikallisia käsitöitä.
Ensimmäisenä aamuna kävin kuskin kanssa hieman kiertelemässä ja löysinkin saman hintaisen (30$) hotellin paremmalta sijainnilta. Lisäksi tämä oli todella siisti ja viimeisen päälle tehty ja todella hiljainen (vrt. ensimmäisen yön hotelli oli todella vanha ja nuhjuinen). Paikkaa johti jopa hieman pelottava kiinalainen mies. Itsekin huomattiin, että kuiskailimme kaikissa julkisissa tiloissa kuten hotellin käytävillä, jotenkin koko rakennus henki hiljaisuutta ja äärimmäistä kuria (tämän huomasi kyllä myös henkilökunnan aktiivisuudesta ja ystävällisyydestä). Viihdyimme paikassa loistavasti ja nautimme takapihan uima-altaasta aina iltapäivisin. Viereisen talon pihalla olikin hieman erilainen allas. Se oli täynnä (useita kymmeniä) krokotiilejä. Hotellin työntekijä kertoi niiden olevan siellä nahan takia. Siem Reap on täynnä kauppoja, jotka myyvät krotiilinnahkatuotteita. Täällä päin maailmaa se on vielä laillista.
Krokotiilit viereisellä takapihalla.
Ostimme kolmen päivän passit temppeleille (60$/hlö) koska tiesimme, että päivä ei riittäisi ja kahden päivän lippuja ei myydä. Tuktukin saa käyttöön päiväksi 15$:lla ja kuskit tietävät kaikki paikat ja auttavat reitin ja nähtävien temppeleiden valinnassa. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Angkor Watiin ja Angkor Thomin kaupunkiin sekä muutamaan muuhun yksittäiseen temppeliin. Toisena päivänä kiertelimme vähemmän nimekkäitä yksittäisiä temppeleitä Pilvetön taivas, lämpötila varjossa n.+35 ja kova kosteus = viidessä minuutissa läpimärät vaatteet ja jatkuvasti valuva hiki. Olosuhteet tekevät temppeleillä käynnistä todella rankkaa. Vettä menee useita litroja ja sadat portaat ja pitkät kävelymatkat varsinkin Watilla ja Thomin kaupungissa kannattaa huomioida. Tottunut tosin pärjää varvassandaaleilla varsin mainiosti:) Maailman kahdeksas ihme on siis nähty, ja täytyy sanoa, että erittäin vaikuttava kokemus. On vaikea uskoa, että tuhat vuotta sitten on kyetty rakentamaan noin isoja rakennuksia ja kokonaisuuksia ilman koneita ja muita apuvälineitä. Kaikki kaiverrukset ja yksityiskohdat saavat miettimään kuinka monta miestyövuotta kuhunkin temppeliin on aikanaan uhrattu.
Angkor Thomin sisäänkäynti.
Kerjäläislapsia, jotka asuvat Angkor Thomin alueella.
Kerjäläispoika myymässä piraattikirjoja, niin kuin moni muukin.
Käsintehtyä taidetta myynnissä temppelialueella.
Terasse of the Elephants.
Bayon oli temppeleistä meidän molempien suosikki. Paljon upeita yksityiskohtia.
Bayon on kuuluisa monista naamoistaan, joita on jokaisen tornin joka sivulla.
Useissa temppeleissä oli käytäviä, jotka avautuivat ulos useista oviaukoista.
Ta Phrom on jätetty lähes alkuperäiseen kuntoonsa. Massiiviset puut ovat hajoittaneet temppelin rakenteita aikojen saatossa.
Paikalliset uskovat, että tämän temppelin rakennustyöt jäivät aikoinaan kesken, koska siihen iski salama.
Angkor Wat.
Angkor Watin upeita yksityiskohtia.
Kyltti temppelialueen vessassa. Paikallisilla kun ei ole pönttöjä niin tuppaavat käymään kyykyllä myös oikealla pöntöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti