Oltiin välissä taas kaksi yötä Saigonissa (eri hotellissa, taas löytyi ihan hyvä ja edullinen hotelli) ja sitten jatkettiin Kambodzaan Phom Penhniin. Päätettiin ottaa bussi, koska Mekong Deltan (joki) kautta tehtävät matkat olisivat olleet suurimmaksi osaksi myöskin bussissa istumista ja hinta paljon arvokkaampi. Maksettiin 9US$ kuuden tunnin matkasta bussilla, jossa oli ihan ok tilat. Kaikki muut kyydissä olijat olivat paikallisia ja lähes koko matkan piti siten kuunnella bussin tv:stä paikallisia karaoke-videoita ja komediashowta kovalla äänellä. Aasialaiset ovat todellakin kovaäänistä kansaa, eivätkä välitä mistään metelistä.
Rajan ylitys sujui kivuttomasti ja 25US$:lla sai kuukauden viisumin. Matkasimme halki köyhän maaseudun, tuntuu että täällä on vielä köyhempää kuin Vietnamissa. Matka kesti (vain) luvatun kuusi tuntia ja perillä Phnom Penhnissä oli taas ystävällisiä tuktuk-kuskeja vastassa tarjoamassa guesthouse-majoitusta 20$/yö. Päätettiin katsastaa paikka, mutta sitä ennen piti nostaa paikallista valuuttaa. Kuinka ollakkaan automaatti antaa vain US dollareita! Täällä käytetään kahta rahaa, paikallista rieliä ja US dollareita, rintarinnan. Kaikki hinnat ilmoitetaan dollareina, mutta maksaa voi kummalla valuutalla vain. Lomapakossa on siis jatkuvastai kahta valuuttaa.
Menimme tuktuk-kuskin suosittelemaan majoitusvaihtoehtoon ja se olikin hyvällä paikalla, eli aivan rantakadun tuntumassa, missä kaikki ravintolat ja baarit sijaitsevat. Käytännössä kaikki elämä tapahtuu tällä ranta-alueella. Phnom Penh on Kampodzan pääkaupnki, jossa asuu 1,5miljoonaa ihmistä, mutta se on todella köyhä, ja osittain aika alkeellinen. Jokirannassa voi tuntea olevansa lähempänä länsimaista kulttuuria, joskin paljasjalkaiset paikalliset lapset tosin kerjäävät rahaa ja yrittävät kaupata piraattikirjoja ja levyjä. Kerjääminen on ilmeisemmin täällä tavanomaista, toisin kuin Thaimaassa tai Vietnamissa, jossa emme törmänneet siihen laisinkaan.
Hyvää uutta vuotta muuten! Täällä juhlitaan lähes viikon mittaista Khmerien uutta vuotta, joten suurin osa kaupoista ja palveluista on kiinni. Kaikki turistiravintolat ja muutamat muutkin ovat toki auki, joten juhlinta ei sinänsää meitä haittaa.
Meillä oli tarkoitus olla PP:ssa vain kaksi yötä ja yksi päivä, joten päätimme käyttää ajan tehokkaasti. Heti aamulla lähdimme katsomaan paikallisia nähtävyyksiä. Phnom Penhnin historia on synkkä ja juontaa juurensa Pol Potin hallinnon ajalta, jolloin Punaiset Khmerit halusivat muokata ja aivopestä kambodzalaisista kansan, joka kyseenalaistamatta tekisi kuten heidän johtajansa käskee. Yrittäessään päästä tähän päämäärään Pol Potin joukot vangitsivat, kiduttivat ja tappoivat yli 17000 miestä, naista ja lasta. Kävimme Tuol Sleng-museossa, joka tunnettiin 70-luvulla nimellä S-21. Se oli entisestä koulusta tehty vankila ja koko maan kamalin kidutuspaikka, joka vaati pahimmillaan 100 vangin hengen päivässä. Todella masentava paikka, vaikea kuvitella niitä hirveyksiä mitä noiden seinien sisällä on tapahtunut yli 30 vuotta sitten. Valokuvat uhreista ovat niin pahoja, ettei niitä tee mieli katsoa.
S-21 eli Tuol Sleung Museum.
Entinen vankila koostui kolmesta koulurakennuksesta, jonka yhden alakerta oli täynnä tällaisia sellejä.
Yhdessä rakennuksessa oli tiilisellejä. Yksi selli oli noin puoli metriä leveä ja vajaa apri metriä pitkä. Lattiassa kiinni oli rauta ketjut joilla vanki oli sidottu selliin.
Vastaavanlaisia sellejä kuin edellisessä, mutta puuseinillä ja ovilla.
Kuvia S-21 uhreista. Muutoin alastomina olleet vangit puettiin kuvia varten. Vastaavia tauluja oli kymmeniä.
Ne, jotka selviytyivät elossa S-21:n kauheuksista, joutuivat kohtaamaan kohtalonsa Choeung Ekin Killing Fieldsillä. 1980 alueelta löytyi 129 joukkohautaa. Nyt paikalla on muistomerkki, jonka sisällä on nähtävillä yli 9000 ihmisen kalloa muistuttamassa alueen kauheuksista. Joukkohaudat näkyvät maassa isoina kuoppina ja muutamissa paikoissa on nähtävillä ihmisen luita. Sateiden jäljiltä maasta nousee edelleen esiin kamalan kohtalon kokeneiden vaatteita. Täytyy sanoa, että aamupäivä veti aika hiljaiseksi.
Killing Fieldsin joukkohautoja.
Pagoda, jolla kunnioitetaan uhrien muistoja sisältää yli 9000 ihmisen pääkalloa.
Näkymä Pagodasta.
Ihmisen luita.
Iltapäivällä suuntasimme vielä kansallismuseoon, mutta sen jälkeen alkoi olla päivän kulttuurikiintiö täynnä joten vietimme illan vain rentoutuen ja päätimme jättää kuninkaallisen palatsin ja hopea pagodan kokonaan käymättä (esim. Bangkokissa on vastaavia paljon suuremmassa mittakaavassa). Olimme ajatelleet jatkaa matkaa Siem Reapiin (kaupunki Angkorin temppeleiden lähellä) veneellä, mutta saimmekin kuulla että Mekong Deltan vesi oli liian matalalla, ja veneet kulkisivat jälleen vasta sadekauden, eli muutaman kuukauden kuluttua. Eli taas oli bussimatka tiedossa. Ostettiin 8$ liput kunnolliseen bussiin ja aamulla mentiin sitten ajoissa bussiasemalle odottamaan. Paikalla oli vain maalta tulleita köyhiä paikallisia ja kun bussi vihdoin saapui, oli se jotain aivan muuta kun mitä meille oli luvattu. Bussi oli ylimyyty varmaan ainakin 10-20 paikalla ja se oli muutenkin niin järkyttävässä kunnossa, että päätimme jättää tuon kyydin väliin ja etsiä uusi vaihtoehto. Sen verran kokemusta busseistakin täällä on, että mukavastikin voi matkustaa, ja taas oli kyseessä kuuden tunnin matka. Saimme siis liput oikeasti kunnolliseen ja tilavaan bussiin ja koska se lähti vasta iltapäivällä, lähdin minä kuitenkin vielä katsastamaan palatsin ja pagodan.
Matka kunnon bussissa sujui hyvin. Taas mentiin halki maaseutujen ja pienten kylien. Matkan loppupuolella tuli niin kova myrsky ja sade, että näkyvyys hävisi lähes täysin. Bussi körötteli hiljaa ja vastaantuelvien kaistalla rekka oli kaatunut liian suuressa riisilastissa. Myrskyä kesti ehkä vartin verran ja sitten paistoi taas aurinko. Täällä kyllä kelit vaihtuu äkkiä.
Kuvia kuninkaallisen palatsin alueelta, joka on edelleenkin Kambodzan kuninkaan virallinen asuinpaikka.
Tuoli, jolla norsu on kuljettanut kuningasta kruunajaisseremoniaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti