Näkkäriä, Polarin juustoa ja Fazerin parhaita

Ihanaa!

Me saatiin äitiltä joululahja Suomesta:) Kaksi kirjaa ja neljä pussia karkkia, nam. Kyllä täällä suomalaiset karkit maistuu hyvälle, mm. Pantteripussi ja Fazerin Parhaat. Nyt suut makiaksi! Ja lukemista ei oo koskaan liikaa, vaikka onnex täällä on tosi hyviä kirjakauppoja joista löytyy uusimmatkin kirjat englanniksi.

Nora, joka oli mun personal trainer Suomessa ennen tänne lähtöä, lentää työkseen Finnairilla lentoemäntänä ja tuli tänne nyt sitten työmatkalle kolmeksi päiväksi. Saatiin tuliaisina Ryvitan näkkäriä, hapankorppuja, Polarin juustoa ja neljä pussia lakuja ja salmiakkia. Eipä tulis karkkilakosta nyt mitään kun kaapit on täynnä herkkuja, nyt täytyy nauttia jokapäivä niin kauan kun niitä riittää.

Mä olin eilen kokeilemassa sitä maya thaita, eli thainyrkkeilyä. Täytyy sanoa että oli kyllä huippukivaa. Kaksi ja puoli tuntia treeniä tuolla ulkosalla, mutta yllättävää kyllä en ollu aivan kuollut, ehkä se kunto on parempi kun sitä luuleekaan:) Aion mennä toistekin, yritin jo eilen selvitellä mitä maksaisi esim. 10 kerran kortti mutta kun pojat ei tosiaan puhu juuri englantia niin eihän siitä sitten tullut mitään. Täytyy mennä uudelleen kun siellä käy sellainen belgialainen kundi joka puhuu sekä thaita että englantia niin se saa sitten tulkata välissä. Niin se tulkkasi eilenkin aina jos tuli tilanne ettei ymmärretty sen valmentajan kanssa toisiamme.

Enää pari päivää töitä ja sitten lähdetään loman viettoon, on kyllä tosi kiva lähteä lomalle ja nähdä taas uusia paikkoja. Ja tietenkin on mahtava nähdä Jonna ja Kalle. Koittakaahan nyt muutkin päästä käymään ja ilmoitelkaa tulostanne ajoissa niin voidaan sitten suunnitella tekemisiä!

Lomaa odotellessa

Makailin tässä sängyllä ja surffailin netissä, etsin hotellia meidän joululomaa varten. Yhtäkkiä kuului aivan järkyttävä rysäys pihalta, kolari. Äkkiä vaatetta niskaan ja kadulle ihmettelemään. Siellä oli taas mopo ajanut suoraan auton keulaan. Nuori paikallinen mies, näytti olevan kunnossa, mopo oli aika rusinana tollasen pienen paikallisen avotaksin keulassa. Kyydissä oli ollu jotain turisteja, mahtaa olla niillekin järkytys. Paljon ihmisiä heti paikalla ihmettelemässä. Se täällä on hyvä että jos jotain sattuu niin auttajia on välittömästi paikalla toistakymmentä. Klo on nyt n. 17 eli ihan valoisaa vielä. Liikenne vaan on hullua täällä, ja tää meidänkin katu on tällainen aika rauhallinen sivutie. Kaikki vaan ajaa niin pirun kovaa. Ambulanssi ja poliisi tuli paikalle viidessä minuutissa ja nyt poliisi ohjaa tuolla pillin kanssa liikennettä. Ei mene varmaan päivääkään täällä ettikö näe tai kuule jotain vastaavaa. Tääkin on pienen ajan sisällä jo toinen kerta kun rysähti tossa melkein pihalla.

Nyt onkin jo lauantai kun jatkan tätä kirjottamista. Lähdettiin eilen illalla Patongille ja käytiin Jungceylonissa (suuri ostoskeskus) vähän pyörimässä ja syömässä ja sit käytiin elokuvissa. Leffa maksoi 120 batia eli reilut kaksi euroa ja koska oli aika tyhjä sali niin istuttiin parhailla paikoilla salin vikassa rivissä jossa on kahden hengen sohvia. Täällä noita paikkoja kutsutaan nimellä "Sofa sweet" ja liput niihin maksaa oikeesti enemmän, ne saa lähes makuuasentoon ja tilaa riittää, miellyttävä kokemus:) Käytiin kattomassa Couples Retreat, vähän sellanen akkojen elokuva mut ihan ok, Jannekin kesti hereillä.

Tänään varmaan mennään rannalle tai sitten yritetään livahtaa jonkun hienon hotellin uima-altaalle ottaa aurinkoa. Ei oo muuten käyty vielä kertaakaan altaassa täällä! Tänään olis koko firman pikkujoulut Phuket Townissa mut taidetaan jättää väliin, kun menee seuraava pv maatessa sisällä jos lähtee juhlimaan, täällä kuumuudessa ei vaan voi mennä ulos jos on yhtään heikko olo.

Ens vkon pe lennetään siis pariksi päiväksi Pattayalle kattoo Jonnaa ja Kallea (Jannen sisko ja sen mies) jotka menee sinne parin vkon lomalle. Sieltä olis tarkoitus jatkaa bussilla Bangkokkiin ja sieltä paikallisjunalla Kanchanaburiin Kwai-joelle. Siellä olis paljon historiallista nähtävää, mm. Kwai-joen silta ja Death-railway. Sieltä n. 60km:n päässä on temppeli, jossa munkit hoitaa tiikereitä. Ne siis kasvattaa niitä pennusta asti joten ne on kesyjä. http://www.tigertemplethailand.com/index.htm Haluan ehdottomasti päästä silitämään tiikeriä, tuntuu uskomattomalta mutta totta se on. Toivotaan että on molemmat kädet tallella vielä kun tullaan takaisin. Kanchanaburista oliskin sitten tarkoitus palata junalla Bangkokkiin ja viettää siellä uusivuosi ja katsella samalla kaikki nähtävyydet, Jannehan ei ole vielä Bangkokissa käynyt ja mäkin vain kerran. Hotelleja ei ole vielä varattu, kateltu on mutta ei ole vielä päätöksiä tehty. Kwai-joella olis ainakin tarkoitus nukkua joen päällä olevassa majoituksessa. Eli puolentoista viikon edessä, tosi kiva päästä päästä pois Phuketista vähäksi aikaa ja oikesti näkemään taas ihan erilaisia paikkoja.

Töistä sen verran että Jannekin on saanut ekan kaupan ja minä toisen, eli silläkin saralla menee ihan ok.

It is a deal!

Sunnuntai-ilta ja palattiin just Raya Yain saarelta. Oltiin siellä eilisaamusta saakka. Mä tein tiistaina ekat kaupat joten piti hieman juhlistaa sitä. Eli yhden makuuhuoneen huoneisto tuli myytyä ja siitähän saa sitten käteen n. 1300-1500 euroa, ei paha ollenkaan. Pelkkinä spiffeinä, eli päivittäisinä bonuksina, sain jo 8000THB-verot 5% eli 7600THB (150€). Alkuun on nyt siis vihdoin päästy!

Päätettiin siis lähteä viikonlopuksi pois täältä Phuketista Raya Yain saarelle. Se on suoraan tästä etelään ja venematka kestää n. 90min. Otettiin kyydit Raya Diversilta (suomalainen sukellusyritys) ja jäätiin sitten saareen yöksi. Vuokrattiin bungalowi joka oli n. 8 neliön kokoinen, ei ilmastointia mutta oma kylppäri. Yöllä tuli kuitenkin ennemminkin kylmä kun kuuma, täällä on selvästikin talvi! Saaressa on yksi 5 tähden resortti ja muutama bungalowikylä. Saarelle tehdään lähinnä päiväretkiä, se on erittäin hyvä sukellus- ja snorklauskohde. Raya Diversilla on saaressa oma toimisto ja saaressa asuu vakituisesti firman henkilökuntaa. Istuttiin sitten iltaa heidän kanssaan yhdessä saaren vain muutamista ravintoloista. Rauhaa lähdettiin hakemaan ja sitä tuolla Rayalla kyllä saa. Parhainta on keskustelut paikallisten sekä burmalaisten kanssa.

Suurin osa Thaimaan raksamiehistä, kalastajista ym duunareista on Burmasta. Käytiin yhdessä rantakuppilassa Rayalla syömässä ja burmalainen tosi hyvää englantia puhuva tarjoilijapoika kertoi sydäntäsärkeviä tarinoita omasta elämästään. Kuinka hän on tullut laittomasti maahan koska Burmassa heillä ei ole mitään toivoa. Hän on saanut työluvat ja viisumit, mutta jäänyt jo kaksi kertaa poliisille kiinni, ja joka kerta täytyy maksaa rahaa (täällä pitää maksaa poliisille joka yhteydessä). Jos ei maksa niin joku muu tulee ja maksaa ja myy eteenpäin. Eli täällä ihmiskauppa kukoistaa. Hän myös kertoi, että asuu ja on saarella töissä, koska hänen kotiinsa Phuketissa oli murtauduttu ja häntä oli puukotettu monesti ja hän oli joutunut sairaalaan mutta onneksi selvinnyt hengissä, ts. ei enää uskalla asua Phuketissa. Burmalaisella ei ole täällä mitään oikeuksia. He tekevät pitkää päivää, asuvat telttakylissä keskellä ei mitään ja lähettävät rahaa kotiin. Thaimaalaiset saattavat hyökätä näihin telttakyliin väkivaltaisesti ryöstötarkoituksessa ja viedä kaikki rahat. Tarjoilijapoika kertoi että hänen kaverinsa oli kidnapattu kalastaja-alukselle eikä asialle voi tehdä mitään. Meinas itku tulla kun se tällasia jutteli, että kyllä meillä kuulkaa on asiat hyvin...

Noh, positiivisiakin tarinoita kuulee ja varsinkin täällä tapaa aivan huippupersoonia noissa paikallisissa. Tuollakin koko illan meidän kanssa istui ja jutteli sen baarin pitäjä (ei tiedetä oliko se mies vai nainen) ja sitten tavattiin 16-vuotias poika joka meisän bungalowiresortin ravintolassa töissä ja opetteli suomea ja toivotti hyvää yötä ja hyvää iltapäivää:) hassua, kun kyseessä ei ole mikään turistirannoilla huutava ärsyttävä räätäli tms. joka varmasti osaa kaikki perinteiset "stockmannin laatu anttilan hinta"-luritukset. Tää poika oli myös innostunut sukelluksesta ja kävi parhaillaan Raya Diversilla peruskurssia, todella harvinaista paikallisten kesken.

Mä kävin sukeltamassa kolme kertaa eilisen ja tän päivän aikana. Aivan mahtavaa! On se kyllä huippua sukeltaa ja katella värikkäitä kaloja, vesi on n. 30 asteista ja näkyvyys hyvä. Käytiin myös tänään sellasesssa kohteessa mikä on tehty tsunamin jälkeen. 17 metrin syvyyteen on pudotettu kaksi sellasta pari-kolme metriä korkeita norsuja ja pari muutakin yhtä isoa rautaista patsasta. Yksi turistinähtävyys lisää. Kunhan sais lisää kauppoja niin pitää mennä ostaa oma maski, snokkelija ja räpylät ja lähtee taas retkille, ja sit haluun sukeltaa sen advenced-kurssin. Janne loikoili rantsussa sillä aikaa kun mä kävin syvyyksissä, sehän koitti viime jouluna Cozumelilla sukellusta mut ei oikeen innostunu.

Mut nyt on kova nälkä, täytyy lähtee syömään!

Phuketissa oleva Chalong Pier on 732m pitkä laituri, jonka päästä sukellus- ja kalastusveneet lähtevät. Laiturin päähän ajetaan pienellä bussilla.














Raya Yai (tai voidaan kirjoittaa myös Racha Yai) saaren ranta johon veneet tulevat.














Saaressa on viiden tähden resortti The Racha.














Sukeltamaan mennään rannasta tai sitten longtailboatilla. Veneessä yksi Raya Diversin dive mastereista.














Vesi saaren rannoilla on turkoosin sinistä.














Meidän bungalowimajoitus oli todella vaatimaton; sänky jossa lituskapatja, vaatekaappi ja peltioven takana kylpyhuone.



















Bungalowin kylpyhuone. Vessassa ei ole vedintä, vaan pönttö huuhdellaan heittämällä ämpärillä vettä perään (tämä on todella yleistä Thaimaassa, hienommissakin paikoissa).

Kuukausi Phuketissa takana

Niin se aika rientää! Muutaman päivän päästä ollaan oltu täällä jo kuukausi. Ei kyllä tunnu siltä, tai tuntuu siltä että on kotiutunut tänne niin hyvin ettei sitä oikeastaan edes ajattele. Ehkä sitä oli jo ennen tänne tuloa asennoitunut niin hyvin muuttoon että ei juuri ole ollut vaikea sopeutua. Töissä on nyt siis oltu kolme ja puoli viikkoa. Eka viikko oli koulutusta ja nyt ollaan sitten pikkuhiljaa päästy vetämään rundeja asiakkaiden kanssa. Kauppa ei ole vielä käynyt mun ja Jannen osalta mutta muutamia tosi lähellä - tilanteita on kyllä jo ollut. Eikä siihen tarvita kun yksi onnistuminen niin eletään molemmat sillä rahalla täällä kk sis. vuokran, mopot, yms.

Janne nukkuu vielä, mä heräsin jo kuudelta. Naapurin ravintolan työntekijät tulevat aina kuudelta töihin vaikka ravintola aukeaakin vasta klo 10. Laittavat musiikin täysille. Ja kukot tietty alkaa myös kiekumaan. Noh, ei se haittaa kun mennään kuitenkin ajoissa nukkumaan, ihan niinkun Suomessakin. Näyttäis tulevan upea päivä! Kelit on viilentyny siitä kyllä kun tultiin, nyt taitaa olla lämpötila hieman alle 30. Se on kumma miten kroppa alkaa tottua tähän kuumuuteen, sitä pystyy nukkumaan ilman ilmastointia peiton alla eikä muutenkaan ole hiestä märkänä koko aika.

Käytiin lauantaina Patongilla. Ajeltiin sinne mopoilla. Mä menin akupunktioon, tällä kertaa ihan normaaliin. Maksoi 20€ tunnin hoito ja tällä kertaa oli ihan hyvä kokemus, menen uudelleen varmaan loppuvkosta tai ensi vkon alussa. Sitten käytiin mäkkärissä syömässä ja nopeesti vilkastiin Jungseylon, eli näiden rantojen suurin ostoskeskus. Siellä on tosi paljon kauppoja, ravintoloita ja paikallinen tavaratalo, vähän kuten Sokos tms. Suomessa.
Kun tultiin takas kotiin ja ajettiin pihaan, niin meidän vuokranantajat oli järjestämässä buffetpöytää siihen kaupan eteen ja kutsui heti meidät mukaan juhliin. Maman ja papan tyttären pojalla oli 8-vuotis-synttärit. Eihän me kehdattu kieltäytyä kutsusta, vaan jäätiin sitten viettämään paikallisten kanssa iltaa siihen. Meille tarjottiin paikallista rommia ja muita juomia, tosin ei kyllä oikein maistunut ja terassille oli katettu täydellinen thai-buffet. Tyttö oli tehnyt kanakaiton, ankkakeiton ja erittäin tulisen kalakeiton, lisäksi oli nuudelia, paistettua riisiä ja sitten grillattiin kalaa, kanaa ja porsasta mielinmäärin. Muita länsimaalaisia paikalla oli toinen jenkkikundi naapurista sekä tanskalainen eläkeläispariskunta joka asuu kaupan toisella puolella. Muut oli paikallisia, yhteensä meitä oli varmaan n. 30hlöä. Ruuan jälkeen laulettiin paljon onnea vaan, kuka milläkin kielellä ja sitten poika puhalsi kynttilät ja leikattiin kakku. Sitten rajäytettiin taas tuhat papattia, hurja meteli. Se on paikallisten tapa aina kun on juhlan aihetta. Me ei tiedetty juhlista aiemmin niin ei osattu viedä lahjaa, teetetään kaikki valokuvat mitä otettiin ja ostetaan albumi ja viedään se, ehkä myös laitetaan yksi kuva kehyksiin. Perhe ei itse ottanut kuvia muutoin kun kännyköillä, niin ajateltiin että kuvat voisi olla kiva muisto. Tosi kiva ilta oli ja on tosi hienoa että saa viettää aikaa paikallisten kanssa vaikka ei kielimuurin takia juuri voi niin paljon jutellakaan:)

Syntymäpäiväsankari turkoosissa paidassa kaverinsa ja äitinsä kanssa.
















Buffetpöytä kaupan terassilla - grilliherkut vielä puuttuu.














Pojat syömässä kaupan puolella.














Synttärikakku.

Sankarin äiti hoiti kakun leikkauksen. Sankarin vasemmalla puolella valkeassa paidassa Mama.

Ostoksista sen verran, että eilen kävin tinkaamassa itelleni nahkasandaalit seitsemällä eurolla, kannoin tietty tänne kasan korkkareita ja tuollahan ne jököttää kaapin päällä - oon käyttäny töissä vaan sandaaleita, en tietty ihan mitään rantasandaaleita, mutta kuitenkin. Sitten oon ostanut kaiketi viisi mekkoa, 5-6€/kpl. Bikineitä oon ostanu kolmet 6€/kpl. Täällä on valikoimaa niin pirusti ja ne ei kestä kovin kauaa kun tuolla meressä niillä ui. Muutamat sortsit ja rantahame, kaikki täällä maksaa muutamia euroja. Että ei täällä nyt juurikaan ole tuhlailtu:) Kotiin ollaan ostettu heti alussa vedenkeitin joka maksoi 6€, kaikki pienet kodinkoneet maksaa suunilleen tuon verran (silitysrauta, leivänpaahdin, tehosekoitin jne.) Pyykinpesukoneen saisi 100€:lla mutta kun tuo "pesulan" käyttö on niin helppoa:)

Pyykit tulee pesulasta tällätavoin pakattuna. Muoviin on tussilla kirjoitettu kilomäärä ja hinta. Me saadaan nykyään aina alennusta:)

Meidän kadulla tossa parin sadan metrin päässä on sellainen Muay Thai-sali (www.changmuaythai.com), eli sali jossa opetetaan thainyrkkeilyä. Kävin eilen töistä tullessa siellä kyselemässä hintoja ja muutenkin kattelemassa miltä ne reenit näyttää. Täällä nuo salithan on ulkona, katto on mutta ei seiniä. Reenit on kaksi kertaa päivässä ma-la. Aamuisin 8-11 ja iltaisin 16-19. Aina siis kolme tuntia kerrallaan. Kertamaksu on 400B eli n. 8€, päivän reenit on 600B eli 12€. Uskon että meille riittää tuo kolme tuntia yhtenä päivänä, siinäkin saattaa tulla kuolema. Tällä kelillä kolmen tunnin tiukka reeni paikallisten mestareiden opetuksessa, niin saattaa hieman jalat tutista sen jälkeen. Mutta kokeiltava on ehdottomasti. Mä toivon että kokemus olis miellyttävä ja siitä sais uuden harrastuksen täällä. Tuskin mä ottelemaan asti lähtisin - siihenhän tuo harjoittelu täällä lähes kaikilla tähtää ja "tappeluita" sekä paikallisten että turistien välillä järjestetään viikoittain eri stadioneilla ympäri Phukettia. Paikalliseen hintatasoon nähden liput tapahtumiin on aika kallita, n. 20€ ja siitä ylöspäin. Voittaja myös tienaa aina rahaa, minkä takia osa köyhistä thaimaalaisista harrastaa thainyrkkeilyä -tienatakseen siinä menestymällä elannon.

Chang Muay Thai Gym

Muita kuvia

Maisemaravintola Little View Point Katalta Nai Harnille päin.






























Maisema ravintolasta Kata Noille.














Kotipiha ja kaikki muutkin pihat on täynnä kukkoja, ne kyllä herättää aamuisin.















Kata Beach.















N. 10cm pituisia liskoja on paljon, ei sisällä tosin. Torakoihin ei olla törmätty.














Turvallinen valaisin ravintolan terassilla...



















Kadulta saa herkkuvartaita alle puolen euron, paistetaan odottaessa.















Ensimmäinen viikko täällä asuttiin tuossa alimmassa bungalowissa.














Ja alla meidän silloinen respa:)

Kuvia meidän kodista

Keittiö.















Oikealla harmaa ovi kylpyhuoneeseen ja puuovi makuuhuoneeseen.















Keittiössä toinen ovi sivupihalle. Vastassa tosin heti toinen talo.
















Näkymä sisääntullessa.















Olohuone.
















Makuuhuone.
















Makuuhuoneeseen ostettiin 6€ lipasto jotta saatiin lisää säilytystilaa.




















Kylpyhuone.

Rentouttava viikonloppu takana

Kuvassa alhaalla Kata Noi Beach, keskellä Kata Beach ja ylinnä Karon Beach.

Sunnuntai ilta ja huomenna töihin, onneksi työt alkaa vasta puoli 10 ja pois päästään monesti jo kahdelta jos ei oo aisiakkaita. Tänä viikonloppuna ollaan saatu hyvin väriä pintaan. Oltiin eilen taas Nai Harnin rannalla, se on kyllä hyvä paikka, tosi paljon rauhallisempi kun tää Katan ranta. Nyt alkaa nimittäin noita turreja olla jo aikas paljon. Koneita tulee päivittäin, en tiedä kuinka usein Suomesta, mutta yleensäkin. Venäläisiä täällä on tosi paljon ja ruotsia kuulee usein. Kelit on myös viilentyny, talvi tulee. Hittolainen kun äsken meni ihan kananlihalle tossa ravintolassa, on varmaan pudonnu lämpö alle kolmenkymmenen.

Päätettiin tosiaan äsken Jannen kanssa et mennään syömään oikein isolla kädellä. Ollaan kuiten oltu tänään rannalla ja käytiin vielä juoksemassa niin oli suden nälkä. Mentiin tohon tien toiselle puolelle jossa on meidän ehkä suosikkiravintola (ei siksi että se on vieressä vaan että se on aivan sairaan hyvä). Tilattiin kaksi vettä, paitettu riisi vihanneksilla, BBQ porsasta, tulinen bambusalaatti, currykanaa, omeletti ja jälkiruuaksi kaksi hedelmäsmoothieta. Hintaa koko lystille tuli n. 8€, ja kyseessä on paikka joka on tosi siisti eikä siellä ole muovituoleja.

Juoksemisesta sen verran, että täällähän ei ole jalkakäytäviä oikeastaan ollenkaan joten täytyy juosta aina vaan tien laitaa liikenteen seassa. Myöskään mitään ns. metsäteitä tai polkuja ei ole. Me mennäänkin melkein aina rantaan juoksemaan. Laskuveden aikaan hiekalla on tosi hyvä juosta kun sen pinta on tasainen ja kova. Lenkit on ajoitettava aikaiseen aamuun tai iltaan, keskipäivällä on ihan liian kuuma.

Sali on ollut kiinni koko viikonlopun kun salinpitäjät on ollut saamassa vauvaa, täytyy muistaa huomenna onnitella kun mennään reenaileen. Siinä on pariskunta jossa mies on paikallinen ja vaimo länsimainen, aika harvinaista ainakin täällä katukuvassa, taitaa olla ainut laatuaan jonka itse ainakin olen nähnyt.

Kävin eilen sillä poppatohtorilla. Se teki samantien sen mitä suomalaiset lääkärit on kieltänyt ehdottomasti tekemässä, se naksutteli koko mun selän, niskat ja hartiat, sehän on siis myös kiropaktikko. Huh huh. Jannen mielestä täällä on kuin eläis sarjakuvaa, kaikki on niin hassua. Noh, eillinen poppatohtorilla käynti oli ainakin siihen kastiin ihan omiaan. 66v rusinaksi ruskettunut laiha jenkki pelkästään mustissa pyöräilyshortseissa harmaa tukka ponnarilla rusikoi mua samalla, kun viereisellä lavetilla joku toinen onneton sai sähköhoitoa elektrolyyteilla. No ei tullut selkä kuntoon. Yllättävää kyllä, ei se pahentunutkaan, mutta kun se siinä käsittelyssä rusahteli, niin mä ajattelin, että näinköhän Janne saa kantaa mut ulos täältä...
Mahaa varten sain hyviä vinkkejä. Juttuja mitkä saattaa helpottaa, ihan luontaistuotteita, täytynee niitä kokeilla. Kirjoitan tohtorille mailia myös tuosta selästä, mutta taidan uskaltaa takaisin vaan jos se lupaa ettei rusauttele mua enää.

Muuten on tullut rentouduttua, olen tehnyt hyviä muutaman euron vaatelöytöjä ja eilen sijoitin 6 euroa tunnin kokovartalohierontaan. Täällä Phuketissa lähellä Patong Beachia on Phuket Outlet, eli sellanen merkkituoteliikkeiden alekeskittymä. Ajateltiin et tehdään siitä pieni porkkana, mennään sinne vasta sit kun on tehty eka kauppa. Sit voi palkita ittensä jollain edullisella merkkituotteella näiden halpojen kopioiden sijaan. Mulla on muuten jo muutamassa rättikaupassa ystävämyyjä. Toinen pussailee aina poskille ja toinen huutelee nimellä. Viimeisin sano heti kun kuuli että asutaan täällä et hän sanoo mulle suoraan Thai-hinnat eikä korkeita hintoja, joista normaalisti ruvetaan tinkaamaan. Helppo peli. Lupasi myös hankkia sinne kauppaan erivärisiä polvimittaisia kietaisumallisia thaisilkkihameita niin voin sitten käydä sieltä vaan valitsemassa sopivan väriset 5€/kpl. Saan hyviä vilpoisia ja tyylikkäistä työhameita, eikä maksa paljon. Että palvelu pelaa. Sama kun viime viikolla kyselin yhdeltä massagetädiltä rannalla, että mistä saa ostaa sellasia harjoja joilla lakastaan asuntoa ja parketta yms. Täti sanoi että Phuket Townista ja maksaa 200B (4€), johon minä sitten että onpa kaukana. Sitten se vaan kysyi että tahdonko sellaisen, ja että hän voi hankkia mulle yhden. Sanoin että joo, tahdon. Johonkin se hävisi ja tuli sitten jonkun ajan päästä sellaisen tuliterän harjan kanssa kysymään että sopisiko tällainen. No sopihan se! Annoin sitten tätille 200B, ja niin me oltiin molemmat tyytyväisiä.

Ekat asiakkaat ja ruokamyrkytys

Kuvassa meidän pihan henkien talot, eli Buddhan alttari, jolle viedään aina ruokaa ja juomaa kuten näkyy, nyt on tarjolla mm. ananasta.

Tällä viikolla on taas tapahtunu paljon. Me ollaan tänään oltu tasan kaksi viikkoa täällä. Ei kyllä uskois, niin nopeesti on aika mennyt. Viime viikkohan oli koulutusta ja tällä vkolla alkoi oikeat työt, jos nyt niin voi sanoa. Kaikki sai ainakin yhdet asiakkaat, osa enemmänkin. Ei saatu kauppoja. Mutta tulipahan harjoitusta.

Mulle tuli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ruokamyrkytys (tai auringonpistos, tai eihän se yöllä voi tulla mutta oireet siis). Puolen yön aikaan heräsin siihen, että olin aivan jäässä ja tärisin peiton alla vaikka ilmastointi oli 30:ssa asteessa. Nousi ihan kauhea kuume ja olin kun horkassa. Sitten muutaman tunnin kuluttua heräsin ihan hiestä märkänä, eli ei se korkea kuume kauan kestänyt. Sit alkoi veskissä juokseminen ja oksentelinkin pariin otteeseen. Aamulla olo oli aivan tokkurainen ja kuumetta oli vielä vähän. Käytiin sit lekurilla hakee saikkutodistus töitä varten ja samalla sain sitten antibiootit, oksennuslääkkeet ja kuumetta alentavat. Ne kyllä roppaa täällä ainakin kunnolla... Makoilin keskiviikon sit kotona, mut menin to jo töihin. Mullehan määrättiin kolme päivää sairaslomaa mut ei täällä oikeen jaksa yksin kotonakaan maata, ni menin sit töihin, olipahan edes seuraa. Nyt on pe ilta ja täytyy sanoo et vieläkin nuppi vähän humisee, liekö kroonista vai olisko vielä siitä kuumeesta:)

Mun happovammanen vatsa on myös aika huonossa kunnossa. Lopetin happosalpaajat just ennen tännetuloa ja sitten täällä on tullu syötyä aikas tulisia curreja (nam!) niin oletan että mun maha on siitä nyt sitten ärsyyntynyt ja päättänyt kiusata mua oikein kunnolla ("liian hapokasta" sanos jo Hokkasen Olliki). Ja nyt kun kerran aloitin tän sairaskertomuksen niin menkööt loputkin. Kyllähän tuo selkäkin vaivaa. En oo käyny piikillä (lue akupunktiossa) sitten Inkan, Tapiolassa, eli ainakaan kuukauteen, niin täytyy sanoa että aikamoista vongertelua alkaa tää elämä olemaan kun ei samassa asennossa voi kauaa olla kun kipu on sen verran ärhäkkää. Noh, löysin jonkun jenkkiläisen kuuluisan poppatohtorin, jolla Björn Borg:kin aina täällä ollessaan käy niin se saa laittaa kerralla tän monivammasen kuntoon! Jos se vaikka leipos mustakin tennistähden, mistä sitä tietää mihin kaikkeen ne pystyy.

Ainiin, munhan piti kirjottaa muustakin kun mun sairauksista. Meidän naapureista ja vuokranantajista. Näitä kaikkia kahdeksaa taloa vuokraa vastapäisessä isossa talossa kauppaa pitävä perhe. Me ollaan nimetty ne mamaksi ja papaksi. Papa on kuulemma tosi rikas, omistaa puoli Kataa, sanoo meidän naapurissa asuva alunperin Kanadalainen, mutta nykyisin Hawajilta kotoisin oleva ihan valkohiuksinen n. 70v. mukava mies. Papa on aina pelkissä sortseissa eikä puhu englantia. Mama on big boss, sen kanssa neuvoteltiin rahasta, vaikka sekään ei puhu englantia. Mama ei tingi! Mama myös hoitelee puutarhaa yhdessä puutarhurin ja siivojan kanssa. Sitten niillä on tyttö, varmaan meidän ikiä, joka puhuu auttavasti englantia, jonka kanssa asiat hoidetaan. Aivan mahtavia ihmisiä kaikki. Aina on hymy pyllyssä ja aina tervehditään iloisena. Meillä on pihassa myös oma TukTuk, joten kyydit sujuu tarvittaessa helposti.

Naapurin hawaji-miehellä on Thai-vaimo, arviolta n. 35-40v. Oikein mukava nainen, puhuu jotenkuten englantia. Mut kutsuttiin jo heille kokkikouluun, taitaa olla sääntö että jokainen thaimaalainen nainen on huippukokki! Vaimo lupasi myös viedä meidät Karonille Hiltoniin ja esitellä meille siellä kuntosalin missä hän käy päivittäin treenaamassa. Täkäläiset on niin uskomattoman avuliaita ja positiviisia että se jaksaa yllättää mut joka ikinen päivä. Ja se on asia johon ei koskaan kyllästy! Jos tästä iloisuudesta ja positiivisesta elämänasenteesta saisi edes pienen osan Suomeen niin se olisi jo iso juttu....

Meidän vasemmanpuoleinen talo on vielä tyhjillään ja hawaijilaisen vieressä olevia kahta samanlaista asuttaa myös pariskunnat joissa mies on länsimaalainen ja vaimo paikallinen. Pihan yläreunassa on kolme isompaa taloa. Keskimmäinen on vapaa, toisen reunan asukkeja ei tunneta, ja toisessa reunassa asuu kaksi meidän ikäistä kundia Kaliforniasta. Toinen tekee etätöitä Kaliforniaan ja toinen vielä ettii täältä töitä, ajatteli kuulemma ehkä alkaa opettaa englantia (sehän on kaiketi yleisin työ mitä hyvällä englanninkielellä täältä saa).

Uusi koti

Tässä kuva meidän uudesta kodista nyt ensin ulkoapäin, toisessa kuvassa näkyy meidän pihapiiri ja kaunis puutarha. Arviolta talossa on joku 50 neliötä, eli pieni talo mutta tosi kivalla paikalla ja kuten sanottu, ihan uusi ja todella siisti. Täällä on kuitenkin rakennusten ja asuntojen taso hieman (!) erilainen kun esim. Suomessa. Meillä on siis makuuhuone, pieni olohuone ja avokeittiö, ja tilava kylpyhuone. Parveke/terassi on myös kiva, ostettiin siihen heti pari tuolia ja pieni pöytä niin siinä voi nauttia vaikka aamiaisen, kuten tänään tein!

Täällä saarella on yksi meidän Prismaa tai sittaria vastaava kauppa, Big C. Sieltä me käytiin ostamassa kaikki nuo tavarat mitä kotiin tarvittiin, astioita, pyyhkeitä, pesuaineita, parvekekalusteet yms. Ja eilen löysin sieltä pitkän selvittämisen jälkeen puuroa!!! Nam:)

Me tehtiin talosta puolen vuoden sopimus ja vuokraa maksetaan 17 000B/kk eli 360€/kk. Matkaa Katan rannalle on n. 500m ja töihin ajetaan skoottereilla muutama minuutti. Chalongiin ajaa varmaan 10min ja Nai Harniin vartissa. Karonille menee n. 5-10min ja Patongille vartti. Eli ollaan ihan hyvässä paikassa. Meidän tie on aika rauhallinen, mutta kaikki palvelut löytyy ihan naapurista; pesula on vastapäätä, samoin 7-11 (eli siis ruokakauppa), pankkiautomaatti, apteekki, useita hyviä ravintoloita, mopokorjaamo (jos ajaa kolarin;)) ja surffilautakorjaamo (jos Janne alkaa oikeasti surffamaan!). Pesuloista sen verran jos joku ei tiedä, että niitä on joka puolella pilvin pimein, koska melkein kellään ei ole omaa pesukonetta vaikka sellasen sais n. 100€:lla. Pesulaan viemällä pyykin pesu maksaa n. euron kilo, tai vähän enemmän silitettynä. Kaikki on valmiina samana tai seuraavana iltana, siististi viikattuna tiiviinä pinona:) Aika helppoa siis!

Eilen löydettiin paikallinen vihannestori, josta saa kaikki tuoreet hedelmät ja vihannekset pilkkahintaan. Eilen käytiin myös sairaalassa kuppatestissä. Kaikki ulkomaalaiset joutuu käymään työlupia varten, ompahan hoidettu sekin. Äsken käytiin valokuvassa samaa tarkoitusta varten. Kuvat on valmiina ip, ne fotoshopataan niin, että kaikille pannaan puku/ jakkupuku päälle, kaikki finnit/luomet/pisamat ym. poistetaan ja hiukset siistitään -> ihan sama keneltä lopputulos näyttää, samaan kaavaan vaan.

Uusi työ, uudet työkaverit

No nyt ollaan työt aloitettu. Viime viikko oltiin koulutuksessa täällä meidän toimistolla remontin keskellä, kolme päivää meitä koulutti sellainen tosi hauska brittittyyppi, ja pari päivää sitten meidän oma suomalainen esimies. Nyt kirjottelen täällä valmiissa toimistossa, kaikki on uutta ja kiiltävää:) Ulkona on pilvetön taivas ja ainakin +30, merivesi yhtä lämmintä.

Koko tää työ vaikuttaa tosi helpolta, kunhan tulee ihmisten kanssa juttuun ja saa ne avautumaan ja juttelemaan niin pärjää varmasti. Mehän siis myydään lomajäsennyyttä meidän yritykseen, joka mahdollistaa lomamatkailun 4-5 tähden huoneistoissa (ei pienissä hotellihuoneissa) ympäri maailmaa. PPL:llä (eli tää yritys missä me työskennellään) on tällä hetkellä kaksi valmista kohdetta Phuketissa (kuvassa Club Lersuang, toinen omista kohteistamme), ja kaksi uutta rakenteilla. Molemmat niistä valmistuvat ensi vuonna ja ovat tasoltaan aivan huippuluokkaa. Huoneistossa on kokoa n. 100 neliötä ja toisessa kohteessa on jokaisessa huoneistossa omalla parvekkeella oma uima-allas.

PPL:n jäsenyys on luonnollisesti kallis, mutta kyseessä on loppuikäinen jäsennyys joka oikeuttaa lomailun missä päin maailmaa milloin tahansa sekä meidän omissa että yhteistyökumppaneiden kohteissa. Netissä toimiva varausjärjestelmä kattaa 9000 kohdetta ja resorttia ympäri maailman. Vuosittainen vastike on 200€ ja majoitus missä tahansa luksuskohteessa maksaa n. 100€/vko (missä päin maailmaa vaan), muita kuluja ei ole (jäsenmaksu, eli liittymismaksu on kertaluontoinen). Jäsenet voivat myös varata suorat lennot edullisesti PPL:n asiakaspalvelun kautta. Matkakohteen voi siis varata suoraan netistä (tai asiakaspalvelun avulla) ja toista varausjärjestelmää (tai asiakaspalvelua) käyttämällä voi varata risteilyjä (esim. Karibian, Havajin tai Euroopan) hintaan n. -60% listahinnoista.

Nyt kun tähän juttuun itse uskoo niin tuntuu hyvältä aloittaa työt, toki meistä jokainen oli tänne tullessa tosi skeptinen, mutta nyt kaikki on lähinnä innoissaan ja odottelee jo asiakkaita.

Meillä on siis asiakashankkijat erikseen jotka kiertelee tuolla kaduilla ja hankkii meille tänne toimistolle asiakkaat. Täällä sitten respassa katsotaan onko asiakkaat maksukykyisiä ja sitten meistä seuraava jonossa ottaa asiakkaat vastaan (aina pariskunta tai perhe, ei koskaan yksinäisiä ihmisiä) ja käy heidän kanssaan heidän lomatottumuksensa läpi ja esittelee heille PPL:n toiminnan, lomakohteita joissa jäsenet voivat lomailla, sekä tekee hintavertailuja esim Finnmatkat vs. PPL. Esittelyn päätteeksi meidän esimies tekee asiakkaille tarjouksen ja päätös liittymisestä jäseneksi tehdään saman tien. Jokainen pystyy hoitamaan päivässä siis max 2 asiakasta.

Meitä on täällä aika paljon suomalaisia, tällä hetkellä asiakashankkijoita on Suomesta neljä ja loppukuusta jo seitsemän. Ja meitä esittelijöitä on nyt kahdeksan ja yksi on tulossa vielä lisää ja tietenkin sitten meidän esimies. Meitä on uusia esittelijöitä nyt kuusi ja yksi tulee vielä. Eli minä ja Janne, sitten on 25 ja 31v. sisarukset alunperin Joensuusta, nykyään TREelta ja HKIsta. Molemmilla oli ollut kunnon duunit, mutta irtisanoutuivat myöskin. Heidän miesystävät on Suomessa, mutta ovat tulossa tietty käymään. Sitten on 21v vartija HKi assalta. Tää heppu on matkustellut tosi paljon ja kertoo hurjia tarinoita töistään... huh huh miten paljon ihmisiä jää päivittäin junan ja metron alle, niitä ei vaan uutisoida... Sitten meillä on yksi 50v nainen joka oli YTissä saanut kenkää 15 vuoden työsuhteen jälkeen Itellalta ja tuli nyt sitten tänne. Mies, koirat ja aikuinen tyttö on Suomessa. Mies varmaan tulee kyllä perässä tänne, ainakin muutamaksi kuukaudeksi. Eli sekalainen seurakunta, mutta tosi hyvä porukka:) Ja sitten on kollegoina kaksi ns. vanhaa työntekijää jotka asuvat täällä vakituisesti.

Tosi hyvin on viihdytty ja muutettiin jo toissapäivänä omaan taloonkin. Siitä laitan kuvia ja tarkemmin sitten kun kirjoittelen seuraavan kerran.
Tsemppiä Suomeen räntäsateeseen:)

Perilla ollaan:)

Taalla ollaan Phuketissa nyt jo itseasiassa kolmatta paivaa. Kirjoitan nyt nettikahvilasta jossa ei ole ilmastointia, huh helletta.

Matka tanne meni hyvin, tosin aika vasyttavaa lentaa kahdella vaihdolla. Mietittiin etta jatkossa otetaan varmaan suorat lennot vaikka maksaakin enemman, menee sita rahaa joka kentalla kuitenkin ruokaan yms. Lennettiin siis ensin Berliiniin ja siita Bangkokkiin, ja sitten viela Phukettiin. Hassua etta viimenen, tunnin lento, lennettiin yhta isolla koneella kun pitka mannerten valinen lento. Eika taalla ole viela edes kausi alkanut! Turisteja nakyy kuitenkin katukuvassa, mutta uskon maaran nousevan huomattavasti marras-joulukuussa.

Me asutaan talla hetkella pienessa bungalovissa Katalta Chalongille pain, eli sisamaassa niin sanotusti. Tie on aika liikennoity mutta muuta metelia ei juuri ole (lue turisteista aiheutuvaa). Rantaan on ehka km tai kaksi matkaa. Huone on aika niukasti kalustettu mutta ilmastointi toimii:) Ekana iltana ja eilen liikuttiin tuktukilla, eli paikallisella avotaksilla joka on moposta tehty. Tanaan vuokrattiin skootterit ja ajeltiin koko saaren etelakarki ympari ja tutustuttiin hiukan uuteen kotiymparistoon:) Taytyy sanoa etta ei ole kylla Suomea ikava!!! Lamminta on reilu 30 astetta ja merivesi on varmaan lahes yhta lamminta. Ruoka on taivaallista ja maksaa tosiaan sen pari euroa ateria. Terveellinen syominen ei ole haaste vaan enemmankin saanto kuin poikkeus ja tuoreita hedelmia on tarjolla joka paikassa.

Tanaan oltiin Nai Harnin rannalla, aivan ihana paikka taytyy sanoa. Tosi rauhallinen verrattuna esim. Kataan. Aletaan pikkuhiljaa miettimaan mista pain asuntoa ruvetaan etsimaan, joten on hyva kayda eri paikoissa ja ajella ympariinsa niin oppii vahan tuntemaan lahiymparistoa ja reitteja mita sitten tulaan liikkumaan.

Huomenna alkaa toissa koulutus, meita on nyt muutamia suomalaisia taalla, olisko vajaa 10hloa. Eka vko on uskoakseni koulutusta ja sitten aletaan hommiin.

Janne kavi jo tilaamassa parit suorat housut ja kauluspaidan raatalilta, tanaan on tulikoe kun kaydaan hakemassa eka housupari pois, toivotaan etta on hyvat niin voi sitten jatkossakin kayttaa samaa herraa tarvittaessa.

Ensi vkolla taytyy hoitaa tyohon liittyvia juoksevia asioita, seka hankkia paikallinen puhelinliittyma, vuokrata skootterit ensi kuuksi ja liittya kuntosalille. Eilen kaytiin yhdella salilla ja asken kaytiin katsomassa toista. Tassa toisessa ei ole ilmastointia ja yksi seina on kokonaan avoin, ei tarvitse juuri alkulammittelya kun salin lampotila on varmaankin +35!! Vuoden salikortti olisi 5000 bahtia eli n. 100 euroa... Ei paha. Kun taalla puhutaan salista niin se ei todellakaan ole kuin Suomen kuntokeskukset, vaan yksi huone jossa on 2-5kpl aerobisia laitteita ja sitten vapaita painoja ja penkkeja. Kaikki tarvittava siis loytyy mutta puitteet on taysin erilaiset kuin Suomessa.

Ai niin, ja Wienin matka meni tosi hyvin, kelit suosi ja muutenkin reissu oli tosi onnistunut. Sara innostui shoppailemaan oikein kunnolla, mika helpotti hieman mun tuskaa kun en itse voinut ostaa mtn.

Nyt taytyy jatkaa, mutta koitan kirjoitella enemman kunhan saadaan oma asunto ja oma netti!

9 yötä muuttoon, onpa vähän!!

Mistä tätä tavaraa tulee? Tai siis on tullut????
Mä ajattelin että eihän meidän tarvii pakata kun ihan vähän vaan, mutta jostain syystä meillä näyttää kotona nyt just samalta kun tossa kuvassa...
Puhhuijaa...

Tänään pitäis vielä muovittaa toinen sohva ja kantaa noita laatikoita varastoon. Sitten loput mitä ei mahdu viedään kaverin varastoon huomenna kun saadaan se paku.

Tautikin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, eilen oli pakko mennä lekuriin ku kuume alko taas nousta heti kun vähänki olin pystyssä. Nyt on sit antibiootit päällä ni jospa se nyt lähtis, mikä sit onkin.
Täytyy sanoo että on kyllä tylsää vaan hengailla kotona kun ei oo päässy ees ulkoileen yli viikkoon!

Mä oon pakannu matkalaukkua Thaimaata varten ja vähän näyttää siltä etten uskalla mennä vaa'alle sen kanssa. Toivon ettei Janne pakkaa koko 20kg täyteen ni saan ujutettua ehkä muutamat kengät sen laukkuun;) tai sama kait se on missä laukussa ne on, kunhan ei oo yhteensä yli sitä 40kg painoo, jokainen lisäkilo maksaa nimittäin 20€! Air Berlin osaa siis rahastaa.

Ettei koko pakkaustouhu vaan olis liian yksinkertaista, niin mähän pakkaan tässä samalla myös laukkua viiden päivän Wienin reissua varten. Lähdetään siskokullan kanssa lauantaina Sacher-tortun synnyinsijoille. Se onkin siinä mielessä harvinainen herkku, että sitä voi tällänen laktoosivammanenkin nautiskella ilman ikäviä sivuvaikutuksia:) Tää reissu on jo keväällä varattu ja maksettu, joten ei viitsitty perua vaan lähdetään nyt nauttimaan syksyisestä Wienistä vielä just ennen muuttoa. Janne jää pitämään läksiäisiä kavereille ja tapaa vielä perhettään sillä aikaa kun me tutustutaan Wienin nähtävyyksiin. Sitten ensi viikon keskiviikkona me tullaan Suomeen yöllä ja lähdetäänkin heti aamulla Jannen kanssa sitten takas kentälle. Sitten kun lopulta pääsee perille Phukettiin (Berliinin ja Bangkokin kautta) niin voi olla jo aika poikki...

Elämää pahvilaatikoiden keskellä

Pakkaaminen on nyt sit vihdoinkin aloitettu. Kirjahyllyt on lähes tyhjät. Tarvii käydä Alkosta vielä muutama viinipullolaatikko, ne on hyviä kirjoille, sopivan kokoisia eikä täyteen pakattuna paina liikaa. Valokuvat on myöskin pakattu pois. Eteisen seinä on tosin täynnä kaksipuoleista teippiä, onpahan hommaa alkuviikolle kun näprään niitä irti... Janne meni pelaamaan lacrossea ja sit taas jatketaan. Seuraavaksi käydään vaatehuoneen kimppuun ja aletaan tyhjätä vaatekaappeja.

Ainiin, mun pitääkin huomenna muistaa hakea ne viisumit ja passit...

Mulla oli siis perjantaina viimenen työpäivä, meni aika kivasti. Ja täytyy sanoa että oli tosi kiva kuulla Martin tosi positiivinen ja kannustava puhe:) Kaikkeakaikkiaan jäi sellainen tunne että työsuhde päättyi todella positiivisissa merkeissä. Sain myös kivoja läksiäislahjoja; Marimekon pyyhkeen ja toalettilaukun, Snö of Swedenin ranneketjun, Thai-kielen fraasikirjan ja CD:n sekä Muumi-jälkiruokalusikat. Iso kiitos kaikille muistaneille:)

Huomenna on jälleen yhdet läksiäiset ja Jannella vielä joku rokkikeikka. Tiistai-iltana onkin sit aika paljon hommaa jotta saadaan viimeset asiat pakettiin kun ke on sitten jo klo 17 haettava ennakkoon varattu pakettiauto ja ruvettava muuttaa sohvaa ja muuta roinaa.

On outoa pakata tavaroita, kodista tulee jotenkin niin alaston ja väritön. Verhot ja valokuvat yms. tekee kyllä tosi paljon. Toivottavasti me saadaan jotain henkilökohtaista uuteen kotiin siellä Thaimaassa, että tulee edes vähän kodin tuntua.

Mun tauti ei ole edelleenkään lähtenyt, olo on tosi huono vieläkin (olis luullu että perjantai-iltana nautitulla viinillä olis tappanu kaikki pöpöt mut toisin kävi:/) eli en edelleenkään pääse urheileen. Todelle ärsyttävää...

Noh, ei auta. Taidan vähän lepäillä nyt ja odottelen Jannea niin jatketaan pakkaustouhuja.

Sohvaperuna

Oon maannu kaksi päivää sohvalla villasukissa viltin alla. On kuin nielisi puukkoja ja kuumettakin tuntuu olevan kun silmiä kirvelee ja kaikki voimat on pois. Se taitaa kroppa reagoida tähän viime päivien tai oikeastaan jo viikkoja jatkuneeseen stressiin... tuntuu vaan niin hullulta että just kun lähes kaikki asiat on jo saatu hoidettua niin sitten pitää loppumetreillä saada joku sikayskä.

Vaikka tuskin tää nyt mitään vakavaa on, ehkä se tästä helpottaa. Pakko. Viikonloppu on nimittäin varattu pakkaamiselle, saa nähdä riittääkö banaanilaatikot. Noh, UFFilla ovat taas iloisia kun perhe mama&janski lahjoittaa reilulla kädellä ylijäämää:)

Aamulla puskettiin läpi viiman ja pakkasen sinne lähetystöön jattämään ne viisumihakemukset. Kaikki paperit oli kunnossa mutta kummallakaan ei tietenkään ollut käteistä matkassa joten eiku takas pakkaseen ja ettimään Ottoa. 3kk työviisumi maksaa siis 50€/hlö ja jatkoaikaa haetaan sitten Thaimaassa.

Mua rassaa tällänen kotona vetelehtiminen, oon tosi huono olemaan kipee. Sata asiaa mitä pitäis hoitaa (vai kuvittelenko mä vaan) mut kun kroppa ei vaan jaksa. Eikä voi urheilla, se on aika kova paikka hyväksyä. On vaikeaa hyväksyä ettei voi itse hallita omaa oloaan. Nyt mä ymmärrän mun raskaana olevaa ystävää, joka kertoi kuinka hankalaa hänenlaisensa ikiliikkujan on hyväksyä se väsymys ja kykenemättömyys liikkua samaan malliin kuin ennen raskautta.

Taitaa tää mun konekin tarvita lepoa, kirjottelin pitkät tarinat jo aiemmin ja masiina meni sitten kunnon juntturiin ja nielas koko tekstin. Noh, voi olla että sille on edessä perjantaina tietokoneiden hautausmaa kun mä luovutan sen töissä takas omistajilleen.

Nää viimeset viikot on myös yhtä loputonta läksiäistä. Vähintään joka toinen ilta on jonkinlaiset treffit tai dinner tai Jannen tapauksessa saunailta jonkun kaverin tai kaveriporukan kanssa. Onpahan hyvä syy tavata ystäviä, joita ei oo tullut nähtyä ihan liian pitkään aikaan. Kiitokset kaikille jotka on löytäneet näin lyhyellä ajalla kaleteristaan aikaa tapaamiseen!!

Lähtökuopissa

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää lähtöön! Jipii!!!

Tunnelmat alkaa olla aika korkealla, onneksi meillä molemmilla:)

Asunto on vuokrattu, uusi vuokralainen tai oikeastaan vuokralaiset muuttaa jo ensi viikon perjantaina. Kaija ja Roosa, Roosa on puolivuotias labbis. Tiedän kokemuksesta miten vaikea koiran kanssa on löytää vuokra-asuntoa joten tuntui heti oikealta ratkaisulta valita koiranomistaja. Kaikesta on päästy helposti yksimielisyyteen uuden vuokralaisen kanssa. Vaikka asunto vuokrataan kalustettuna, on kuitenkin siivottava omat henk. koht. kamat pois.

Kävin tänäänkin hakemassa meidän kaupasta, eli tien toiselta puolelta, niitä kuuluisia banaanilaatikoita. Mitenköhän suomalaiset muuttais jos kaupat ei olis täynnä Chiquita-banaaneja? Parveke on siis pullollaan laatikoita joita on myös Alkosta hamstrattu.

Auto saatiin myytyä viime perjantaina. Ja päästiin vielä omillemme, kuin ihmeen kaupalla. Velat on kuitattu ja tilille kilahti vielä reilut viishunttia:) hyvä hyvä!
Oli se surullinen hetki kun meillä vasta puoli vuotta ollut focus lähtikin toisten matkaan. Mutta kuten Janne sanoi, seuraavaksi meillä on vielä hienompi auto.

Huomenna mennään aamulla lähetystöön hakemaan viisumeita. Kaikki tarvittava on nyt niitä varten kasassa (n. 2cm pino paperia per nenä, joten luulis riittävän).

Mun työt loppuu perjantaina ja Jannella ensi viikon keskiviikkona. Mun pitää puhua perjantain läksiäiskahveilla sanoi Martti. Martti on mun pomo. Sen mielestä ihmisiä ihan varmasti kiinnostaa tää meidän lähtö ja siitä olis kiva että mä juttelisin jotain tästä kaikesta, siitä mikä meitä siellä odottaa. Mutta enhän mä tiedä! Hotelli jonka nimeä en tiedä ja työ jota en osaa.

Mutta se on tässä kaikessa ihan parasta! Tää on OIKEA seikkailu!!!