Sohvaperuna

Oon maannu kaksi päivää sohvalla villasukissa viltin alla. On kuin nielisi puukkoja ja kuumettakin tuntuu olevan kun silmiä kirvelee ja kaikki voimat on pois. Se taitaa kroppa reagoida tähän viime päivien tai oikeastaan jo viikkoja jatkuneeseen stressiin... tuntuu vaan niin hullulta että just kun lähes kaikki asiat on jo saatu hoidettua niin sitten pitää loppumetreillä saada joku sikayskä.

Vaikka tuskin tää nyt mitään vakavaa on, ehkä se tästä helpottaa. Pakko. Viikonloppu on nimittäin varattu pakkaamiselle, saa nähdä riittääkö banaanilaatikot. Noh, UFFilla ovat taas iloisia kun perhe mama&janski lahjoittaa reilulla kädellä ylijäämää:)

Aamulla puskettiin läpi viiman ja pakkasen sinne lähetystöön jattämään ne viisumihakemukset. Kaikki paperit oli kunnossa mutta kummallakaan ei tietenkään ollut käteistä matkassa joten eiku takas pakkaseen ja ettimään Ottoa. 3kk työviisumi maksaa siis 50€/hlö ja jatkoaikaa haetaan sitten Thaimaassa.

Mua rassaa tällänen kotona vetelehtiminen, oon tosi huono olemaan kipee. Sata asiaa mitä pitäis hoitaa (vai kuvittelenko mä vaan) mut kun kroppa ei vaan jaksa. Eikä voi urheilla, se on aika kova paikka hyväksyä. On vaikeaa hyväksyä ettei voi itse hallita omaa oloaan. Nyt mä ymmärrän mun raskaana olevaa ystävää, joka kertoi kuinka hankalaa hänenlaisensa ikiliikkujan on hyväksyä se väsymys ja kykenemättömyys liikkua samaan malliin kuin ennen raskautta.

Taitaa tää mun konekin tarvita lepoa, kirjottelin pitkät tarinat jo aiemmin ja masiina meni sitten kunnon juntturiin ja nielas koko tekstin. Noh, voi olla että sille on edessä perjantaina tietokoneiden hautausmaa kun mä luovutan sen töissä takas omistajilleen.

Nää viimeset viikot on myös yhtä loputonta läksiäistä. Vähintään joka toinen ilta on jonkinlaiset treffit tai dinner tai Jannen tapauksessa saunailta jonkun kaverin tai kaveriporukan kanssa. Onpahan hyvä syy tavata ystäviä, joita ei oo tullut nähtyä ihan liian pitkään aikaan. Kiitokset kaikille jotka on löytäneet näin lyhyellä ajalla kaleteristaan aikaa tapaamiseen!!