Ekat asiakkaat ja ruokamyrkytys

Kuvassa meidän pihan henkien talot, eli Buddhan alttari, jolle viedään aina ruokaa ja juomaa kuten näkyy, nyt on tarjolla mm. ananasta.

Tällä viikolla on taas tapahtunu paljon. Me ollaan tänään oltu tasan kaksi viikkoa täällä. Ei kyllä uskois, niin nopeesti on aika mennyt. Viime viikkohan oli koulutusta ja tällä vkolla alkoi oikeat työt, jos nyt niin voi sanoa. Kaikki sai ainakin yhdet asiakkaat, osa enemmänkin. Ei saatu kauppoja. Mutta tulipahan harjoitusta.

Mulle tuli tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ruokamyrkytys (tai auringonpistos, tai eihän se yöllä voi tulla mutta oireet siis). Puolen yön aikaan heräsin siihen, että olin aivan jäässä ja tärisin peiton alla vaikka ilmastointi oli 30:ssa asteessa. Nousi ihan kauhea kuume ja olin kun horkassa. Sitten muutaman tunnin kuluttua heräsin ihan hiestä märkänä, eli ei se korkea kuume kauan kestänyt. Sit alkoi veskissä juokseminen ja oksentelinkin pariin otteeseen. Aamulla olo oli aivan tokkurainen ja kuumetta oli vielä vähän. Käytiin sit lekurilla hakee saikkutodistus töitä varten ja samalla sain sitten antibiootit, oksennuslääkkeet ja kuumetta alentavat. Ne kyllä roppaa täällä ainakin kunnolla... Makoilin keskiviikon sit kotona, mut menin to jo töihin. Mullehan määrättiin kolme päivää sairaslomaa mut ei täällä oikeen jaksa yksin kotonakaan maata, ni menin sit töihin, olipahan edes seuraa. Nyt on pe ilta ja täytyy sanoo et vieläkin nuppi vähän humisee, liekö kroonista vai olisko vielä siitä kuumeesta:)

Mun happovammanen vatsa on myös aika huonossa kunnossa. Lopetin happosalpaajat just ennen tännetuloa ja sitten täällä on tullu syötyä aikas tulisia curreja (nam!) niin oletan että mun maha on siitä nyt sitten ärsyyntynyt ja päättänyt kiusata mua oikein kunnolla ("liian hapokasta" sanos jo Hokkasen Olliki). Ja nyt kun kerran aloitin tän sairaskertomuksen niin menkööt loputkin. Kyllähän tuo selkäkin vaivaa. En oo käyny piikillä (lue akupunktiossa) sitten Inkan, Tapiolassa, eli ainakaan kuukauteen, niin täytyy sanoa että aikamoista vongertelua alkaa tää elämä olemaan kun ei samassa asennossa voi kauaa olla kun kipu on sen verran ärhäkkää. Noh, löysin jonkun jenkkiläisen kuuluisan poppatohtorin, jolla Björn Borg:kin aina täällä ollessaan käy niin se saa laittaa kerralla tän monivammasen kuntoon! Jos se vaikka leipos mustakin tennistähden, mistä sitä tietää mihin kaikkeen ne pystyy.

Ainiin, munhan piti kirjottaa muustakin kun mun sairauksista. Meidän naapureista ja vuokranantajista. Näitä kaikkia kahdeksaa taloa vuokraa vastapäisessä isossa talossa kauppaa pitävä perhe. Me ollaan nimetty ne mamaksi ja papaksi. Papa on kuulemma tosi rikas, omistaa puoli Kataa, sanoo meidän naapurissa asuva alunperin Kanadalainen, mutta nykyisin Hawajilta kotoisin oleva ihan valkohiuksinen n. 70v. mukava mies. Papa on aina pelkissä sortseissa eikä puhu englantia. Mama on big boss, sen kanssa neuvoteltiin rahasta, vaikka sekään ei puhu englantia. Mama ei tingi! Mama myös hoitelee puutarhaa yhdessä puutarhurin ja siivojan kanssa. Sitten niillä on tyttö, varmaan meidän ikiä, joka puhuu auttavasti englantia, jonka kanssa asiat hoidetaan. Aivan mahtavia ihmisiä kaikki. Aina on hymy pyllyssä ja aina tervehditään iloisena. Meillä on pihassa myös oma TukTuk, joten kyydit sujuu tarvittaessa helposti.

Naapurin hawaji-miehellä on Thai-vaimo, arviolta n. 35-40v. Oikein mukava nainen, puhuu jotenkuten englantia. Mut kutsuttiin jo heille kokkikouluun, taitaa olla sääntö että jokainen thaimaalainen nainen on huippukokki! Vaimo lupasi myös viedä meidät Karonille Hiltoniin ja esitellä meille siellä kuntosalin missä hän käy päivittäin treenaamassa. Täkäläiset on niin uskomattoman avuliaita ja positiviisia että se jaksaa yllättää mut joka ikinen päivä. Ja se on asia johon ei koskaan kyllästy! Jos tästä iloisuudesta ja positiivisesta elämänasenteesta saisi edes pienen osan Suomeen niin se olisi jo iso juttu....

Meidän vasemmanpuoleinen talo on vielä tyhjillään ja hawaijilaisen vieressä olevia kahta samanlaista asuttaa myös pariskunnat joissa mies on länsimaalainen ja vaimo paikallinen. Pihan yläreunassa on kolme isompaa taloa. Keskimmäinen on vapaa, toisen reunan asukkeja ei tunneta, ja toisessa reunassa asuu kaksi meidän ikäistä kundia Kaliforniasta. Toinen tekee etätöitä Kaliforniaan ja toinen vielä ettii täältä töitä, ajatteli kuulemma ehkä alkaa opettaa englantia (sehän on kaiketi yleisin työ mitä hyvällä englanninkielellä täältä saa).