Koh Mak ja kotiinlähtö

Koh Makilla aika pysähtyy.

Saari on pieni ja sillä asuu n. 500 paikallista. Saaren kaksi pisintä hiekkarantaa (n. neljäs- tai viidesosa saaren ympärysmitasta) on rakennettu täyteen erikokoisia ja aika vaatimattomia bungalowiresortteja. Varasimme jo etukäteen kaksi bungalowia Ao Kao Resortista ja olimme niihin tosi tyytyväisiä (paitsi kun kolmantena yönä tuhatjalkainen juoksi mun yli, sen jälkeen tuntui unensaanti vähän heikolta).

Saarella kiinnekohdaksi muodostuu selkeästi oma majapaikka. Ateriat tulee syötyä resortin ravintolassa, ja muutenkin aikaa tulee vietettyä pihalle ripustetuissa riippukeinuissa, rannalla tai oman bungalowin terassilla. Saarella ei ole muuta tekemistä kuin rentoutuminen. Muutama sukellusyritys järjestää sukellus- ja snorkkeliretkiä, mutta muuta ajanvietettä ei juuri ole.

Iltaisin käytimme hyväksi resortin elokuva huonetta. Muutama säkkituoli, iso taulutv, hyvä äänentoisto ja tuhatkunta elokuvaa, joista valita oma suosikkinsa. Hyvä paikka sateenpitoon.

Kolme päivää rentoutumista Makilla riitti ja palasimme pikaveneellä Koh Changille. Päätimme jäädä yhdeksi yöksi satamassa sijaistsevalle veden päälle rakennettuun kylään Bang Baolle. Varasimme bungalowit Bang Bao Sea Hut -resortista. Sara ja Anne-Mari saivat sellaisen, jonka lattiassa oli ikkuna, josta voi katsella suoraan mereen. Tosin vesi oli sen verran sekaista, että mitään ei juuri tainut näkyä. Paikka oli tosi kiva ja saimme tehtyä kaikki aiemmin bangkokissa aiotut ostokset. Suunnitelmissahan oli viettää viimeiset kolme yötä Bangkokissa ennen kotiin lähtöä ja tehdä siellä kaikki ostokset, mutta mielenosoitusten ja muuten sekavan tilanteen takia päätimme jättää Bangkokin kokonaan väliin ja viettää loppuajan Koh Changilla.

Bang Baolta siirryimme taas White Sand Beachille samaan hotelliin missä olimme ennen kuin lähdimme Koh Makille. Täällä on nyt oltu kaksi yötä ja illalla lennetään Bangkokiin. Sara ja Ansku jatkavat jo illalla takaisin Suomeen ja me ollaan yötä kentän lähellä hotellissa ja lennetään sitten aamulla Berliinin kautta Suomeen. Seitsemän kuukautta Aasiassa takana ja nyt tuntuu kyllä tosi kivalta palata omaan kotiin. Phuketissa ei vielä tuntunut tältä. Siellä oli oma koti, työ ja muut rutiinit, tuntui vaikealta jättää se kaikki taakse huhtikuun alussa. Nyt kun on ollut ”tien päällä” kaksi kuukautta ja vaihtanut paikka vähän väliä, tähän alkaa olla aika väsynyt. Olisi ehkä eri asia jos aikaa ja rahaa olisi enemmän. Voisi viettää vähintään viikon yhdessä paikassa ja majoittua aina tasokkaissa hotelleissa. On eri asia matkustaa pienessä ajassa useita paikkoja ja pienellä budjetilla. Kaikenkaikkiaan upea kokemus ja upeita reissuja takana. Kaikki mitä on nähty on todellakin ollut näkemisen arvoista. On paikkoja joihin ei menisi uudelleen, ja on paikkoja, joihin voisi helposti lähteä uudelleen.

Ao Kao resortin erilaisia bungaloweja.
































Me majoituimme paikan uusimmissa, Thaimaalais-tyylisissä bungaloweissa.
















Resortilla oli ihania puisia keinoja, sekä useita riippumattoja puiden väliin ripustettuina.

















Koh Makin saatri tuntui olevan täynnä koiria. Aikuisia ja pentuja, kuvassa yksi meidän pihapiirin naruitsta imettämässä kahta pentuaan.
















Koh Changin saaren eteläosassa sijaitseva Bang Baon kylä on kokonaan rakennettu reren päällä.
















Kylä on täynnä kauppoja ja ravintoloita.
































Bang Bao Sea Hut -resort, jossa vietimme yhden yön. Suosittelen paikka ehdottomasti kaikille, jotka käyvät Changin saarella. Todella upeat ja siistit bungalowit meren päällä, ja sijainti on todella rauhallinen.
















Meidän bungalowi sijaitsi ns. ulkoringissä, eli näkymät suoraan merelle useista ikkunoista.
















Ja tältä se näytti sisältä. Suihku ja wc olivat taasen bungalowin takana ulkoilmassa.

Koh Chang

Tavattiin Sara ja Anne-Mari ilman vaikeuksia Bangkokin lentokentällä. Me jätettiin kaksi isoa matkalaukkua (yht. 50kg) tavaraa säilytykseen ja otettiin vaan trollit mukaan reissuun. Trattiin lentää vain 45min ja kone on tosi pieni, ja niin on kyllä Tratin kenttäkin. Koneesta matkustajat hakee avomallinen leikkijunaa muistuttava kulkuneuvo. Terminaali on avoin, katettu kyllä, mutta ei seiniä. Laukut tuodaan koneesta avolavalla ja nostellaan ”terminaalin” lattialle, josta jokainen saa sitten napata omansa. Kentällä on odottamassa useita minibusseja, joihin voi ostaa joko meno- tai meno-paluulipun, joka sisältää kyydin satamaan, venematkan Koh Changille (lossia muistuttava laiva) ja kyydin aina hotellille asti.

Koh Chang on Phuketin jälkeen Thaimaan toiseksi suurin saari, mutta palveluiltaan ja turistimäärältään aivan täysin toista luokkaa. Menossa on selkeästi low season, täällä on ihanan hiljaista. Oltiin kaksi ensimmäistä yötä sellaisesssa tuplabungalowissa, vähän kuin paritalossa. Paikka oli kiva, joskin hieman syrjässä ja ranta oli kivikkoinen, joten päätimme vaihtaa paikkaa. Saaren suurin hotelli- ja palvelukeskittymä on White Sand Beach, joka on samalla saaren pisin ja paras hiekkaranta. Kiertelimme hieman etsiskelemässä mieluista hotellia, ja löytyihän sellainen suoraan rannalta. Hinta on 1500THB/yö ja hintaan kuuluu aamiainen. Uima-altaalta pääsee suoraan rantahiekalle.

Ranta on upea, vesi on lähes kuumaa, ranta on tosi matala ja hiekka tosi hienoa. Kaikin puolin täydellinen ranta. Rannalla ei ole laisinkaan aurinkotuoleja, kuten kaikilla Phuketin rannoilla. Mereltä päin katsottuna näkyy vain muutamia rakennuksia ja paljon vehreyttä. Saari on todella vihreä, sademetsien peittämät vuoret alkavat heti pääkadun takaa. Rannallekin on jätetty palmuja ja iltaisin se on täynnä ravintoloita, jotka on valaistu puista riippuvilla valaisimilla. Todella tunnelmallista ja rentouttavaa. Osassa ravintoloita on rannalla vaan säkkituolit ja matalat pöydät, osassa vaan kaislamatto ja tyynyjä. Meri kohisee vieressä ja stereoissa soi joku rauhallinen musiikki. Ei ole ihme, että Changia on kehuttu paljon.

Muutamana ekana päivänä satoi hurjasti vettä, myös silloin kun lähdettiin norsusafarille. Tytöt eivät olleet vielä norsuilla ratsastaneet, joten mekin lähdettiiin uudelleen. Retkeen kuului myös uinti norsujen kanssa, mutta kaatosade aiheutti sen, että uimapaikan vesi oli aivan mutaista, joten jätettiin uintiosuus väliin. Ollaan vaan makoiltu altaalla ja uitu vuoroin meressä ja vuoroin altaassa. Mä vähän sairastelin niin tytöt kävi keskenään yhtenä päivänä treetop adventuressa, eli puiden latvustoon rakennetussa useista eri osuuksista koostuvassa liuku- ja esteradassa. Kehuivat kovasti, hauskaa kuulemma oli.

White Sand Beach










































Iltaisin ranta on täynnä kivoja ravintoloita.















Näkymä hotellin parvekkeelta altaalle ja merelle.

















































Ostoksia voi tehdä samalla kun ottaa altaalla aurinkoa. Kiertävät kauppiaat pitävät tästä huolen.














Norsuja safarilla.















Omistaja uittamassa norsuaan.














Durian, hajunsa vuoksi useassa paikassa kuten metrot, hotellit jne., kielletty hedelmä.














Paikallisella Hondan autoihin öljy- ja vesipummpuja valmistavalla yrityksellä oli vuosijuhlat yhtenä iltana White Sand Beachillä. Paikallinen bändi ja satoja vieraita, tunnelma oli korkealla.














Osa miehistä riehaantui hyppimään meressä tanssin lomassa.














Sain ylipuhuttua tytöt Fish Spa:han, eli jalat työnnetään vartiksi akvaarioon, jossa kalat syövät niistä kovettumat ja muut epäpuhtaudet. Itse käytiin vastaavassa Siem Reapissa, tosin kalat oli paljon suurempia...

Phuket

Lennettiin Singaporesta takaisin Phukettiin kuukauden reissaamisen jälkeen. Ollaan täällä vain viisi yötä, joten päätettiin ottaa hotelli, eikä palata bungalowiin jossa asuttiin viisi kuukautta. Koska menossa on low season, on majoitusten hintataso pudonnut huimasti. Varattiin 1500THB:lla yö (ovh 5500THB) uusi neljän tähden hotelli, ja täytyy sanoa, että tällainen majoituksen täytyisi aina olla. Huoneen koko parvekkeineen on n. 40 neliötä. 40-tuuman taulu-tv ja dvd-soitin takaavat viihtyvyyden sisällä vaikka keli olisi millainen (eilen aamulla tuli kaatamalla vettä), kaikki valot toimivat hipaisukytkimillä ja lähes kymmenen neliön kylpyhuoneessa, joka on lasiseinällä erotettu huoneesta, on erillinen pitkä amme ja iso suihkutila ja kaikki maailman purkit ja purnukat. Iso uima-allas alue, kuntosali ja merinäköala. Täällä tosiaan viihtyy.

Katalla kadut ovat hiljaisia, turisteja ei ole juurikaan, osa kaupoista ja ravintoloista on suljettu kesäksi, osa on kokonaan purettu. Uutta rakennetaan tilalle ensi kautta varten. Viereisellä tontilla on työmaa, johon todennäköisesti valmistuu uusi hotelli jo ensi kauteen mennessä. Käytiin eilen töissä pyörähtämässä. Englantilaisilla käy kuulemma kauppa hyvin, kai täällä sitten ausseja kuitenkin lomailee. Suomalaisia ei ole kuin nimeksi. Meidän hotellissa tuntuu olevan jonkin verran ruotsalaisia ja titenkin myös venäläisiä. Hassua nähdä tämä paikka näin hiljaisena, kun talvella joka paikka pursuaa väkeä.

Eilen saatiin Suomesta ilouutinen, Jannen sisko sai poikavauvan, isot onnittelut sinne perheenlisäyksen johdosta! Ja Jannesta paitsi tuli siis eno, tulee myös kummisetä:)

Meidän aika täällä Thaimaassa vähenee, pari viikkoa enää ja sitten takaisin Suomeen ja töiden kimppuun. Mitenkähän sitä mahtaa sopeutua sinne kylmyyteen ja aivan erilaiseen elämään takaisin. Täytynee nauttia jäljellä olevasta ajasta. Huomenna lennetään Bangkokiin ja tavataan Sara ja kaverinsa Anne-Mari ja jatketaan samantien toisella koneella Trattiin, josta sitten taksilla ja veneella Koh Changille. Toivotaan hyviä kelejä, jotta tyttöjen lomasta tulee onnistunut. Ja Bangkokissa näyttää olevan 39 astetta lämmintä. Huh huh. Se on jo tuskaa...

Singapore

Singapore yllätti vaikka osattiin odottaa siistiä ja muutenkin erilaista kokemusta kuin muu Aasia. Kaupunki on kliinisen siisti. Kaikki alkaa jo lentokentältä, varmasti yksi hienoimmista ja siisteimmistä kentistä millä on oltu. Kaupunki pidetään siistinä asettamalla isot sakkorangaistukset kaikesta sotkemiseen johtavasta tai sen mahdollistavasta toiminnasta. Purkkaa ei myydä ollenkaan, metrotunneleissa juominen ja syöminen on kielletty, samoin aitojen ja istutusten päällä istuminen tai käveleminen. Kaikista sääntöjen rikkomisista seuraa sakkorangaistus, joka on useita satoja euroja.

Singapore on kuitenkin siisteydessään nautinto kaikkien muiden Aasian maiden jälkeen. Hintataso on Suomen luokkaa, joten majoittuminen on myös todella kallista. Balilta viisastuneena, päätimme valita upouuden, joskin vain kahden tähden hotellin, jotta home ei koituisi ongelmaksi, olimme kuitenkin kaupungissa vain kaksi yötä. Huone oli siisti ja varustettu mm. taulutv:llä ja dvd-soittimella, mutta sen koko oli lähellä laivan hyttiä. Epäilemättä pienin hotellihuone, missä ollaan koskaan majoituttu. Kylpyhuonekin oli vain noin neliön kokoinen, mutta jälleen kerran, siisteys oli kuitenkin se mikä merkitsi. Ja tässä tapauksessa myös sijainti. Hotellilta oli vain 10min kävelymatka metrolle. Singaporessa on todella kattava metro- ja bussiverkosto.

Kävimme ajamassa maailman suurimmalla maailmanpyörällä, josta oli upeat näkymät koko kaupunkiin. Vietimme aikaa yhdellä maailman suurimmista ostoskaduista; kahden ja puolen kilometrin mittaisella kadulla, Orchard Roadilla, on kymmeniä ostoskeskuksia. Istuimme iltaa joenvarressa olevalla ravintoloita ja baareja pursuavalla Clarke Quay -alueella. Singapore on pala länsimaisuutta keskellä Aasiaa. Tänne olisi helppo tulla uudelleen, isommalla budgetilla. Hyvät ostosmahdollisuudet, lukemattomia eri keittiöitä ja se ihana siisteys. Kaikinpuolin upea paikka.

Clarke Quay-alue on suosittu illanviettpaikka Singaporessa. Alue on täynnä ravintoloita, baareja ja clubeja.




























Tämän ravintolan sisustus oli jo hieman kyseenalainen. Penkkeinä toimivat oikeat rullatuolit ja juomia tarjoiltiin nespusseista telineineen...














Maailman suurin maailmanpyörä Singapore Flyer yltää 165 metrin korkeuteen tarjoten upeat näkymät yli koko kaupungin.





























Singaporessa sijaitsee myös maailman suurin konttiterminaali, jonka nostureita näkyy kuvassa.














Kaupunkinäkymiä.





























Singaporen F1-katurata kiertää maailmanpyörän ja varikkoalue on suoraan sen vieressä.

Bukit Peninsula Bali

Tultiin pikaveneellä takaisin Gili Trawanganilta ja oltiin päätetty, että nyt ei majoituta Kutalle, vaan lentokentän eteläpuolella olevalle niemimaalle. Haettiin rauhaa ja hiljaisuutta, mitä Kutan suunnalta on vaikea löytää. Varattiin netistä jo Gilillä kolmen tähden hotelli, joka näytti kaikin puolin kivalta. Kivahan se olikin, mutta homevaurio oli jälleen sitä luokkaa, että yksi yö ja hotellin vaihtoon.

Päätettiin sitten maksaa lopuista kolmesta yöstä enemmän ja mennä alle vuoden vanhaan neljän tähden hotelliin, joka oli golfkentän reunamilla, ihan meren rannalla. Hotelli oli hieno, mutta huone pieni. Hometta ei mailla halmeilla, joten se oli kuitenkin pääasia. Vuokrattiin mopo, jotta päästiin Kutalle surffaamaan ja käytiin surffivaate-outleteissa. Pääasiassa kuitenkin vai lepäiltiin ja otettiin rennosti ennen Singaporea.

Dreamland Beach hotellin vieressä.

Näkymä hotellilta merelle.














Paikallisia miehiä lepäämässä kadun varressa hautajaiskulkueen jälkeen.
















Balilla on paljon upeita isoja patsaita. Tämä koristi hotellialueen porttia.

Gili Trawangan (Lombok Indonesia)

Gili Islands on kolmen todella pienen saaren saariryhmä Lombokin saaren rannikolla. Lähimpänä Lombokia on Gili Air, keskimmäisenä Gili Meno ja kauimmaisena on Gili Trawangan. Trawangan on kolmesta saaresta suurin, siellä asuu n. 800 paikallista ja jonkun verran expatteja. Sukelluskouluja on kymmenkunta, minkä lisäksi saarella on ravintoloita, baareja ja paljon erilaisia majoitusvaihtoja muutamasta huippuhotellista lukemattomiin bungaloweihin.

Trawanganin rannalla hevoskärryjä matkustajia vastassa.















Näkymä saarta kiertävällä tiellä.














Saavuimme pikaveneellä Balilta parin tunnin venematkan jälkeen Trawanganille, jossa vastassa oli taas paikallisia bungalowisuosituksineen. Lähdimme seuraamaan yhtä nuorta poikaa, joka lupasi näyttää meille erilaisia vaihtoehtoja. Päädyimme ihan rannassa olevaan bungalowiin, jossa oli parisängyn ja ilmastoinnin lisäksi pieni tv, dvd, jääkaappi ja ulkona oleva kylpyhuone, mikä on saarella todella tyypillistä. Kylpyhuone on joko kokonaan, tai osittain ulkona taivasalla. Hiki tulee helteessä kakalla kykkiessä:) Maksoimme bungalowista n. 30$ yö ja hintaan sisältyi aamiainen. Hyvä diili paitsi että suihkusta tuli vain suolaista vettä. Tämäkin on todella tyypillistä pienellä saarella. Kannattaa olla tarkkana kun vuokraa majoitusta, että huoneessa on tarjolla "fresh water shower". Kun on koko päivän rannalla ja uimassa meressä, tuntuu erikoiselta mennä vielä päivän päätteeksi suolaiseen suihkuun. Iho tuntuu nahkealta. Saarella asuvat ovat toki tähän tottuneet, mutta itse kyllä kaipaa makean veden suihkua.

Ensimmäinen bungalowimajoituksemme.














Kylpyhuone ulkosalla.


































Näkymä bungalowin terassilta.















Olimme ensimmäisessä bungalowissa kaksi yötä, jonka jälkeen vaihdoimme toiseen, koska halusimme normaalin suihkun. Uusi majoituksemme neljälle seuraavalle yölle sijaitsi kauempana saaren asutus- ja ravintolakeskittymästä. Bungalowi seisoi korkeilla jaloilla ja sieltä oli oli upea merinäköala. Ja mikä parasta, suihkusta tuli makeaa vettä.

Toinen majoituksemme. Oikeanpuoleinen kolmesta bungalowista.















Näkymiä rannalta.





























Kaikilla saarilla toimii nykyään internet, Trawanganilla on kolme nettikahvilaa. Sähköt on vedetty joka paikkaan, mutta sähkökatkon sattuessa vain osalla paikoista on varageneraattorit. Yhtenä iltana kesken pyöräreissun katkesivat sähköt yhtäkkiä, ja täytyy sanoa että tuntui aika hullulta olla pienellä saarella aivan sysipimeässä!

Kissat on asia mihin ei voi olla kiinnittimättä huomioita Gilillä Kissoja on paljon ja ne ovat tosi kovia kerjäämään. Kun menet syömään, tulee jostain yhtäkkiä vähintään pari kissaa viereen mouruamaan. Ja kissat ovat erilaisia kun Suomessa. Lombokin kissoilla on kaikilla lyhyt häntä, osalla ihan mutkainen, ikäänkuin murtuneen näköinen ja osa syntyy kokonaan ilman häntää. Lisäksi kissojen yläruumis on matalammalla kuin takaruumis ja pää on usein todella pieni. Todella erikoisen näköisiä veijareita.

Ihmiset Gilillä ovat huippuystävällisiä. Kaikki paikalliset tervehtivät ja kyselevät kuulumisia. Ensimmäisenä parina päivänä (ennen kuin naama, ja kieltävä vastaus tuli tutuksi) viiden metrin välein joku tarjoaa marihuanaa tai sieniä. Saarella vallitsee ikäänkuin reggaetunnelma ja paikalliset ja varmaan myös monet turistit käyttävät mietoja huumeita.

Huumeet eivät ole Indonesiassa laillisia, mutta Gilin saarilla ei ole poliisia, joten mm. sieniä mainostetaan avoimesti useassa paikassa.














Vietimme saarella aikaa viikon verran ja paljon rennompaa paikkaa on veikea löytää. Päivät makoilimme bambuista tehdyissä "saloissa" ja otimme aurinkoa ja tilasimme paikallisia herkkuja viereisestä ravintolasta. iltaisin söimme rantahiekalla olevissa ravintoloissa ihania kalaherkkuja ja yhtenä iltana kuuntelimme paikallista reggaebandia. Tästä ei loma paljon parane. Trawangan on kieltämättä paratiisi. Varsinkin nyt kun on menossa low season ja saarella on aika vähän turisteja, on tunnelma todella viihtyisä.

Rantaravintoloita.




























Bambu "sala" rannalla.














Lapset veneessä.














Paikallinen kalastaja.














Kalastaa voi näinkin. Onkimalla istuen uimarenkaassa.