9 yötä muuttoon, onpa vähän!!

Mistä tätä tavaraa tulee? Tai siis on tullut????
Mä ajattelin että eihän meidän tarvii pakata kun ihan vähän vaan, mutta jostain syystä meillä näyttää kotona nyt just samalta kun tossa kuvassa...
Puhhuijaa...

Tänään pitäis vielä muovittaa toinen sohva ja kantaa noita laatikoita varastoon. Sitten loput mitä ei mahdu viedään kaverin varastoon huomenna kun saadaan se paku.

Tautikin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, eilen oli pakko mennä lekuriin ku kuume alko taas nousta heti kun vähänki olin pystyssä. Nyt on sit antibiootit päällä ni jospa se nyt lähtis, mikä sit onkin.
Täytyy sanoo että on kyllä tylsää vaan hengailla kotona kun ei oo päässy ees ulkoileen yli viikkoon!

Mä oon pakannu matkalaukkua Thaimaata varten ja vähän näyttää siltä etten uskalla mennä vaa'alle sen kanssa. Toivon ettei Janne pakkaa koko 20kg täyteen ni saan ujutettua ehkä muutamat kengät sen laukkuun;) tai sama kait se on missä laukussa ne on, kunhan ei oo yhteensä yli sitä 40kg painoo, jokainen lisäkilo maksaa nimittäin 20€! Air Berlin osaa siis rahastaa.

Ettei koko pakkaustouhu vaan olis liian yksinkertaista, niin mähän pakkaan tässä samalla myös laukkua viiden päivän Wienin reissua varten. Lähdetään siskokullan kanssa lauantaina Sacher-tortun synnyinsijoille. Se onkin siinä mielessä harvinainen herkku, että sitä voi tällänen laktoosivammanenkin nautiskella ilman ikäviä sivuvaikutuksia:) Tää reissu on jo keväällä varattu ja maksettu, joten ei viitsitty perua vaan lähdetään nyt nauttimaan syksyisestä Wienistä vielä just ennen muuttoa. Janne jää pitämään läksiäisiä kavereille ja tapaa vielä perhettään sillä aikaa kun me tutustutaan Wienin nähtävyyksiin. Sitten ensi viikon keskiviikkona me tullaan Suomeen yöllä ja lähdetäänkin heti aamulla Jannen kanssa sitten takas kentälle. Sitten kun lopulta pääsee perille Phukettiin (Berliinin ja Bangkokin kautta) niin voi olla jo aika poikki...

Elämää pahvilaatikoiden keskellä

Pakkaaminen on nyt sit vihdoinkin aloitettu. Kirjahyllyt on lähes tyhjät. Tarvii käydä Alkosta vielä muutama viinipullolaatikko, ne on hyviä kirjoille, sopivan kokoisia eikä täyteen pakattuna paina liikaa. Valokuvat on myöskin pakattu pois. Eteisen seinä on tosin täynnä kaksipuoleista teippiä, onpahan hommaa alkuviikolle kun näprään niitä irti... Janne meni pelaamaan lacrossea ja sit taas jatketaan. Seuraavaksi käydään vaatehuoneen kimppuun ja aletaan tyhjätä vaatekaappeja.

Ainiin, mun pitääkin huomenna muistaa hakea ne viisumit ja passit...

Mulla oli siis perjantaina viimenen työpäivä, meni aika kivasti. Ja täytyy sanoa että oli tosi kiva kuulla Martin tosi positiivinen ja kannustava puhe:) Kaikkeakaikkiaan jäi sellainen tunne että työsuhde päättyi todella positiivisissa merkeissä. Sain myös kivoja läksiäislahjoja; Marimekon pyyhkeen ja toalettilaukun, Snö of Swedenin ranneketjun, Thai-kielen fraasikirjan ja CD:n sekä Muumi-jälkiruokalusikat. Iso kiitos kaikille muistaneille:)

Huomenna on jälleen yhdet läksiäiset ja Jannella vielä joku rokkikeikka. Tiistai-iltana onkin sit aika paljon hommaa jotta saadaan viimeset asiat pakettiin kun ke on sitten jo klo 17 haettava ennakkoon varattu pakettiauto ja ruvettava muuttaa sohvaa ja muuta roinaa.

On outoa pakata tavaroita, kodista tulee jotenkin niin alaston ja väritön. Verhot ja valokuvat yms. tekee kyllä tosi paljon. Toivottavasti me saadaan jotain henkilökohtaista uuteen kotiin siellä Thaimaassa, että tulee edes vähän kodin tuntua.

Mun tauti ei ole edelleenkään lähtenyt, olo on tosi huono vieläkin (olis luullu että perjantai-iltana nautitulla viinillä olis tappanu kaikki pöpöt mut toisin kävi:/) eli en edelleenkään pääse urheileen. Todelle ärsyttävää...

Noh, ei auta. Taidan vähän lepäillä nyt ja odottelen Jannea niin jatketaan pakkaustouhuja.

Sohvaperuna

Oon maannu kaksi päivää sohvalla villasukissa viltin alla. On kuin nielisi puukkoja ja kuumettakin tuntuu olevan kun silmiä kirvelee ja kaikki voimat on pois. Se taitaa kroppa reagoida tähän viime päivien tai oikeastaan jo viikkoja jatkuneeseen stressiin... tuntuu vaan niin hullulta että just kun lähes kaikki asiat on jo saatu hoidettua niin sitten pitää loppumetreillä saada joku sikayskä.

Vaikka tuskin tää nyt mitään vakavaa on, ehkä se tästä helpottaa. Pakko. Viikonloppu on nimittäin varattu pakkaamiselle, saa nähdä riittääkö banaanilaatikot. Noh, UFFilla ovat taas iloisia kun perhe mama&janski lahjoittaa reilulla kädellä ylijäämää:)

Aamulla puskettiin läpi viiman ja pakkasen sinne lähetystöön jattämään ne viisumihakemukset. Kaikki paperit oli kunnossa mutta kummallakaan ei tietenkään ollut käteistä matkassa joten eiku takas pakkaseen ja ettimään Ottoa. 3kk työviisumi maksaa siis 50€/hlö ja jatkoaikaa haetaan sitten Thaimaassa.

Mua rassaa tällänen kotona vetelehtiminen, oon tosi huono olemaan kipee. Sata asiaa mitä pitäis hoitaa (vai kuvittelenko mä vaan) mut kun kroppa ei vaan jaksa. Eikä voi urheilla, se on aika kova paikka hyväksyä. On vaikeaa hyväksyä ettei voi itse hallita omaa oloaan. Nyt mä ymmärrän mun raskaana olevaa ystävää, joka kertoi kuinka hankalaa hänenlaisensa ikiliikkujan on hyväksyä se väsymys ja kykenemättömyys liikkua samaan malliin kuin ennen raskautta.

Taitaa tää mun konekin tarvita lepoa, kirjottelin pitkät tarinat jo aiemmin ja masiina meni sitten kunnon juntturiin ja nielas koko tekstin. Noh, voi olla että sille on edessä perjantaina tietokoneiden hautausmaa kun mä luovutan sen töissä takas omistajilleen.

Nää viimeset viikot on myös yhtä loputonta läksiäistä. Vähintään joka toinen ilta on jonkinlaiset treffit tai dinner tai Jannen tapauksessa saunailta jonkun kaverin tai kaveriporukan kanssa. Onpahan hyvä syy tavata ystäviä, joita ei oo tullut nähtyä ihan liian pitkään aikaan. Kiitokset kaikille jotka on löytäneet näin lyhyellä ajalla kaleteristaan aikaa tapaamiseen!!

Lähtökuopissa

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää lähtöön! Jipii!!!

Tunnelmat alkaa olla aika korkealla, onneksi meillä molemmilla:)

Asunto on vuokrattu, uusi vuokralainen tai oikeastaan vuokralaiset muuttaa jo ensi viikon perjantaina. Kaija ja Roosa, Roosa on puolivuotias labbis. Tiedän kokemuksesta miten vaikea koiran kanssa on löytää vuokra-asuntoa joten tuntui heti oikealta ratkaisulta valita koiranomistaja. Kaikesta on päästy helposti yksimielisyyteen uuden vuokralaisen kanssa. Vaikka asunto vuokrataan kalustettuna, on kuitenkin siivottava omat henk. koht. kamat pois.

Kävin tänäänkin hakemassa meidän kaupasta, eli tien toiselta puolelta, niitä kuuluisia banaanilaatikoita. Mitenköhän suomalaiset muuttais jos kaupat ei olis täynnä Chiquita-banaaneja? Parveke on siis pullollaan laatikoita joita on myös Alkosta hamstrattu.

Auto saatiin myytyä viime perjantaina. Ja päästiin vielä omillemme, kuin ihmeen kaupalla. Velat on kuitattu ja tilille kilahti vielä reilut viishunttia:) hyvä hyvä!
Oli se surullinen hetki kun meillä vasta puoli vuotta ollut focus lähtikin toisten matkaan. Mutta kuten Janne sanoi, seuraavaksi meillä on vielä hienompi auto.

Huomenna mennään aamulla lähetystöön hakemaan viisumeita. Kaikki tarvittava on nyt niitä varten kasassa (n. 2cm pino paperia per nenä, joten luulis riittävän).

Mun työt loppuu perjantaina ja Jannella ensi viikon keskiviikkona. Mun pitää puhua perjantain läksiäiskahveilla sanoi Martti. Martti on mun pomo. Sen mielestä ihmisiä ihan varmasti kiinnostaa tää meidän lähtö ja siitä olis kiva että mä juttelisin jotain tästä kaikesta, siitä mikä meitä siellä odottaa. Mutta enhän mä tiedä! Hotelli jonka nimeä en tiedä ja työ jota en osaa.

Mutta se on tässä kaikessa ihan parasta! Tää on OIKEA seikkailu!!!