Visareissu Kuala Lumpuriin ei sitten mennyt ihan niin kuin oli ajateltu. Ikinä ei missään ole ollut vastaavia ongelmia hotellin kanssa kuin tuolla oli ja niin huonoa palvelua mitä hotellista saatiin.
Mähän olin varannut meille neljän tahden hotellin, jossa oli uima-allas ja kuntosali ja tilavat hienot huoneet. Kun päästiin keskiviikkona kentältä hotellille, meidät ohjattiin meidän huoneeseen kuudenteen kerrokseen. Huolimatta siitä, että olin varausvaiheessa kahteen eri kertaan ilmoittanut että haluamme Non Smoking-huoneen meille tarjottiin tupakkahuonetta. Ei muuta kun samantien respaan valittamaan asiasta. Erikoista, että toivetta ei oltu huomioitu vaikka hotellissa oli kaksi tupakoimatonta kerrosta (9 ja 10) ja toive luki varauksessa erittäin selvästi. Noh, saimme lopulta huoneen kerroksesta 9, joten ei tarvinnut tupakan hajussa kärvistellä.
Torstai-aamuna veimme passit ja visapaperit Thaimaan lähetystöön ja lähdimme kaupungille. Kun tulimme takaisin hotellille, huomasimme, että vessanpönttö on rikki. Kun vessan veti, jäi se vuotamaan eikä sailiö enää täyttynyt. Soitimme asiasta respaan puolenkymmentä kertaa ja joka kerta huoltomies kävi mukamas korjaamassa asian vaikka tilanne ei muuttunut mihinkään. Lopulta saimme jonkun ymmärtämään, että tilanne ei parannu ja saimme uuden huoneen samasta kerroksesta.
Perjantaina vietimme aamupäivän kaupungilla ja haimme passit ja viisumit iltapäivällä lähetystöstä. Sen jälkeen ajattelimme, että käydään hotellilla nopesti suihkussa ja lähdetään syömään ja istumaan iltaa. Hotellilla olikin taas yllätys odottamassa. Vettä ei tullut ollenkaan!! Taas soiteltiin respaan vaikka kuinka monta kertaa ja aina sieltä sanottiin että puoli tuntia niin asia korjaantuu ja sitten taas että no puoli tuntia niin vettä tulee. Kolme tuntia me jaksettiin odottaa kunnes vihdoin marssittiin tosi kiukkuisina respaan (Janne kylpytakissa:)) ja vaadittiin selvitystä että onko vettä koko iltana enää saatavilla vaiko ei! Hotelli ei pystynyt takaamaan sitä. Me pakattiin tavarat, vietiin ne respaan ja sanottiin että me lähdetään nyt ulos ja palataan muutaman tunnin päästä. Jos silloin ei vettä tule niin vaihdamme hotellia ja he saavat etsiä meille uuden hotellin ja varata sieltä huoneen.
Tulimme kymmenen aikaan illalla takaisin ja eihän sitä vettä tullut edelleenkään, sitten se sota vasta alkoikin. Siellähän oli jo muitakin respassa valittamassa asiasta. Saatiin lopulta toisesta hotellista huone ja samaan hintaan kuin millä oli alkuperäinen hotelli varattu. Eli he maksoivat sitten erotuksen kun uusi huone oli edellistä kalliimpi. Sitten vaan taksilla uuteen hotelliin ja kello oli jo melkein puoliyö. Ja siitäkin sai riidellä että kuka taksin maksaa. Täytyy sanoa että ei missään ole saanut noin huonoa palvelua. Hotellin henkilökunta ei juuri pahoitellut sattunutta ja kun tosiaan sanoin että tehän sitten korvaatte taksin uuteen hotelliin niin ensimmäinen vastaus oli että ei tietenkään korvata. Aivan käsittämätöntä palvelua, joka ikisestä asiasta sai vääntää. Me oltiin aivan järkyttyneitä!! Lopulta sanottiin sen verran kovasti että kummasti alkoi ne taksirahatkin löytymään.
Päästiin lopulta uuteen hotelliin, joka sijaistsi Jannen kauhuksi keskellä intialaisten basaarialuetta. Meille annettiin huone, joka oli väliovellinen, eli toisella puolella ovea majoittui kovasta metelistä päätelleen jotain nuoria kundeja. Aamulla herättiinkin sitten klo 6.00, koska naapurissa olevassa muslimien moskeijassa alkoi kovaäänisistä pauhaamaan joku joiku! Että se niistä yöunista sitten.
Kaikin puolin todella stressaava kokemus koko matka. Ensimmäinen kerta muslimaassa ja heti tuli selväksi että niissä ei todella viihdy! Ravintolaa tai pubia josta saa olutta tai viiniä on tosi vaikea hakea, ja muutenkin tyly palvelu hotelleissa yms. Nyt kun on tottunut täällä Thaimaassa erittäin hyvään ja iloiseen palveluun, oli todella karu kokemus törmätä noin epäystävällisiin asiakaspalvelijoihin. Jatkossa tulen myös aina selvittämään ettei missään tilanteessa vahingossakaan majoituta moskeijan lähettyvillä.
Toki Kuala Lumpurissa on hyviäkin puolia, kuten se, että lähes kaikki nuoresta vanhaan ja rotuun katsomatta (KL:ssä on malesialaisten lisäksi paljon intialaisia ja kiinalaisia) puhuvat englantia. Kaupungissa on useita hienoja ostoskeskuksia, Petronaksen kaksoistornit, sekä maailman neljänneksi korkein telekommunikaatiotorni Menara Kuala Lumpur, jonka näköalatasanteella kävimme ihastelemassa kaupunkia yli parinsadan metrin korkeudesta.
Paikka on siis nähty ja koettu, mutta tuskin sinne enää koskaan palaamme eikä ole todella mitään hinkua mihinkään muuhun muslimimaahan.
Tämän viikon positiivinen uutinen on se että keskiviikkona sain yllätykseseni kuulla että olin suomilinjan paras myyjä tammikuussa, reilut 66000 US$ myyty, ja sain siitä sitten pienen bonuksen:) Eli aina jotain hyvääkin.
