Kolmen Pattayalla vietetyn yön jälkeen otimme bussin Bangkokiin. Kahden tunnin matka maksoi n. 2€ ilmastoidussa ensimmäisen luokan (ei todella vastaisi edes Helsingin paikallisbussia) bussissa.
Bangkokissa jatkoimme taksilla kaupungin läpi (taas 2€) Thonburin juna-asemalle, josta lähdimme kolmannen luokan junalla Kanchanaburiin Kwai-joelle. Kolme tuntia junassa joka matkaa ikkunat ja ovet auki pysähtyen kaikilla pikku asemilla pitkin maaseutua. Osassa vaunuista oli pehmustetut penkit ja osassa kovat puupenkit. Puolet yhdestä vaunusta oli varattu munkeille ja huonokuntoisille.
Munkeille varattu osuus junassa.
Junan vessa, ei kovin hääppöinen kuten kuvista näkyy.
Näkymiä junasta matkalla Kanchanburiin.


Saavuimme Kanchanaburiin illalla ja sivuvaunullinen mopotaksi lähti näyttämään meille majoitusvaihtoehtoja. Olin kuullut asiakkailta ja lukenut paljon matkaoppaista, että Kwai-joella on mahdollista yöpyä kelluvissa majataloissa joen päällä, joten haimme sellaista. Löysimme sopivan paikan, ilmastoidun huoneen hinta oli 550THB (11€). Joessa on kova virtaus ja sillä ajaa paljon turisteja kuljettavia pitkähäntäveneitä. Lisäksi paikan erikoisuus on pienen veneen perässä vedettävät suuret ponttooniravintolat, joissa sekä paikalliset että turistit voivat syödä, juoda ja hoilata karaokea!! Täytyy sanoa, että aivan hirvitykseltä kuullosti kun sellainen lipui ohi kun istuimme parvekkeella, veden päällähän kaikuu kunnolla ja nämä paikalliset ei TOSIAANKAAN osaa laulaa, ei yhtään! Illalla syötiin ravintolassa joka oli myöskin veden päällä.
Sivuvaunullinen mopotaksi.
Sugarcane Guesthousen kelluva majatalo. Saatavilla olisi ollut myös normaaleja bungaloweja.
Huoneemme Kanchanburissa.
Ohi lipuva "karaokehelvetti".
Kelluvia taloja tai baareja Kwai-joessa.
Thaimaalainen voi nukkua missä vaan; ravintolan pöydällä, kaupan lattialla, mopon kyydissä, markkinakojussa. (Tässä tapauksessa meidän majatalon ravintolassa.)
Kanchanaburi on historiallisesti tärkeä paikka. Toisen maailman sodan aikana Japanilaiset ottivat liittoutuneiden sotilaita sotavangeiksi ja Kanchanaburi on ollut vankileirien keskuspaikka. Nämä sotavangit sekä lisäksi Burmalaisia ja Malesialaisia siivilejä on pakotettu rekentamaan "Death Railway" eli kuoleman rautatie Thaimaasta Burmaan, jotta Japanilaiset ovat saaneet tuotua lisää sotatarvikkeita Burmasta Thaimaaseen. Tämä osittain edelleen toimiva rautatie kulkee Kanchanaburin läpi ja pitkin elokuvasta kuuluisaksi tullutta Kwai-joen siltaa. Insinöörit arvioivat että rautatien rakentamiseen kuluisi aikaa viisi vuotta, mutta sotavangit pakotettiin työskentelemään niin pitkiä vuoroja että työ valmistui kuudessatoista kuukaudessa. Kuoleman rautatietä rakentaessa kuoli yhteensä 115 000 sotavankia ja siviiliä. Kanchanaburissa on Thaimaalaisten rakennuttama sankarihautausmaa liittouneiden sotilaille sekä useita museoita, jotka kertovat paikan historian kauheuksista. Kävimme katsomassa hautasmaata sekä vierailimme yhdessä museossa. Täytyy sanoa että veti kyllä aika hiljaiseksi katsoa vanhoja valokuvia ja lukea juttuja vankileirien kauheuksista.
Sankarihautausmaa death railwayn uhreille Kanchanaburissa.
Erään sotilaan hautakivi.
Iltapäivällä lähdimme lavataksilla kuuden muun turistin kanssa kohti Tiikeritemppeliä. Temppeli sijaitsee n. tunnin ajomatkan päästä Kanchanaburista ja siellä munkit hoitavat tiikereitä pennusta saakka. Toki paikka on nykyään turistinähtävyys, mutta tuntui silti mahtavalta päästä silittämään ja koskettelemaan oikeita tiikereitä. Temppelin alue oli tosi iso ja siellä oli vapaana paljon erilaisia eläimiä kameleista, hevosista ja lehmistä aina villisikoihin asti. Tiikeireillä oli kaulapannat ja niitä sai taluttaa. Munkit asettivat ne välillä istumaan tai makaamaan, jonka jälkeen niiden viereen sai mennä ottamaan kuvia. Aika hieno kokemus!
Tiikeritemppelissä.


Toisena päivänä ajoimme junalla Kwai-joen yli (kuuluisaa siltaa pitkin) aina Krasea Cavelle asti. Se on pieni paikka täynnä turistikojuja ja muutama ruokapaikka. Junan rata menee siellä aivan rotkon reunalla, toisella puolella kallioseinä on lähes junan ikkunassa kiinni ja toisella puolella on korkea pudotus suoraan rotkoon. Lisäksi paikassa on luolatemppeli, jossa on kultainen buddhapatsas.
Kwai-joen silta.
Näkymiä junasta Kwai-joen sillalta. 

Juna kulki aivan kallioseinän vieressä Krasae Cavella.
Ja toisella puolella oli hurja pudotus suoraan rotkoon.
Näkymä junasta Krasea Cavella. Yksi kelluvista taloista on hiukan kaatunut.
Luolatemppelin sisäänkäynti.
Illalla otimme taas parin euron bussin Bangkokiin (tällä kertaa vielä huonompi versio kun edellinen, vaikkakin ilmastointi kyllä toimi). Meillä oli hotelli varattuna vasta seuraavalle päivälle joten luin matkaoppaasta matkalla muutamasta hotellista ja soitin toiseen ja sain varattua varattua meille edullisen huoneen (alle 20€).